Sign in to follow this  
Guest Algra

Miten päädyit Nightwishin faniksi?

620 posts in this topic

Guest Algra

Eli kysymys kuuluu:

Mikä oli ensikosketuksesi Yötoiveeseen?

Mikä kappale teki Sinusta heidän levyjensä kuuntelijan ja ihailijan?

Edited by Algra

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Rusina

Pakko myöntää että musta tuli kunnolla fani vasta Oncen myötä..

Jo joskus sillon Oceanbornin aikoihin kun mun vanhemmat kuunteli paljon Nightwishia, niin mäkin tykkäsin kyllä paljon niitten musasta, mutta en nyt sillä tavalla fanittanut. Sitten kun kuulin radiosta Nemon niin ajattelin että vähän hyvä biisi ja samana päivänä iskä oli ostanu Once-cd:n niin siitäpä sitten mun varsinainen fanitus alko.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Figaro1

Kaveri osti AFF:n ja soitti siitä minulle Elvenpathin. Sen jälkeen hankin levyn itse ja siitä lähtien ollaankin oltu faneja. Eli kahdeksan vuotta and counting.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Reddawn

Vasta vuos sitten kesällä. Olin kuullu NW:tä jo kaverillani, mut vasta sitten ku yks toinen kamuni lahjoitti minulle CC:n. Niin se oli sitten menoa. Huomasin myös, et olin jo joskus aikaisemminkin ostanu Oceanbornin, mut en kyllä muista ollenkaan et millon. Syksyllä kävin kattoon NW:tä pakkahuoneella ja se oli niin kuin viimenen sialus. Sen jälkeen alko levyjä ilmestyyn lisää hyllyyn. :D

 

Mut en voi rehellisesti sanoa, et olisin ihan fani. Levyt on ainoa asia mitä omistan NW kamaa ja en oikein muutenkaan osaa fanittaa... :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest October

Vuosi sitten kaveri pakotti minut lataamaan (kaveri on Nightwish-fani) yhden biisin Nightwishia, hän oli varma että rakastun siihen. Koneeseen putkahti Forever Yours... Tässä ollaan! Vuosi täynnä ja todella kiitollinen kaverilleni että hän pakotti minut lataamaan sen yhden biisin, levyt menty ostamaan ja NW aukaisi uuden ikkunan musamakuuni.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Beldaran

Se oli silloin, kun sleeping sun soi radiossa. Eli taitaa olla n. 5 vuotta...?

ja sitten ostin AFF ja kuuntelin sitä aivan mielettömästi, vaik olihan silloin ilmestyny jo ocean bornikin....

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest jos

Siitä on jo enemmän aikaa, kun faniksi päädyin. Ystäväni kuuntelutti minulle Oceanbornia, ja ihastuin etenkin Devil & The Deep Dark Oceaniin. On muuten edelleenkin yksi mahtavimpia biisejä! Kaupasta oli hankittava melko heti sitten AFF ja Oceanborn itsellekin. Ystävä ei enää Nightwishiä paljonkaan kuuntele, minä hurahdin... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest SleepingBeauty

Joskus yläasteen alku aikoina muistaakseni.Aamunavauksessa tuli keskusradiosta sleeping sun.Ja jyrkin näin sen videonki ja isoveliki tais nauhoittaa sleeping sunin radiosta jota se sit kuunteli ja muistan ku se sano et nightwish olis parempi jos olis mies laulaja... :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Steelflight

Taitaa sijoittua tuonne Wishmasterin ja Century Childin välimaastoon. Wishmaster oli juuri ilmestynyt ja olin kaverilla, jolla sitten kuulin She is my Sinin. Tottakai heti kiinnostuin, mutta jotenki se sitten unohtui. Century Childin ilmestyttyä olin samaisella kaverilla ja kuulin Dead to the Worldin. Silloin napsahti :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Suv

Sisko oli jo kauan Nightwishia kuunnellut, ja samalla minäkin siinä sivussa, mutta sitten kerran eräs kaverini sai minut ostamaan CC:n, johon rakastuin täysin. (Vieläkin pidän sitä teosta Nightwishin parhaimpana.) Siskolta sitten nauhoitin kasetille itselleni muutkin levyt. Mutta vasta End Of Innocencen nähtyäni "faniuduin". Silloin kyllästyin kasettipelleilyyn ja piti loputkin levyt saada aitoina.

 

Ja Oncea sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest hatebreeder

Kaverilla kuulin Oceanbornia ja se kuullosti ihan kelpo metallilta; Stratovariuksen fani kun tuolloin vielä olin nii uppos tommonen nopeampi kama. Wishmaster oli sitten eka levy jonka ostin, heti sen ilmestyessä. Eli tämmöstä keski-ikäistä nightwish-sukupolvea tässä ollaan :)

Edited by hatebreeder

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Ulrika

Kaveri kuuntelututti joskus Oceanbornia. Sillon lähinnä iski Walking in the Air, muu oli vielä vähän liian heviä :D Pitkään aikaan en ollut kiinnostunut ollenkaan, mutta sitten kun Century Child ilmestyi, otin Oceanbornin takaisin kuunteluun, ja totesin että tämähän tykittää! Oli musiikkimaku muuttunut vähän raskaammaksi :D Sitten ostin myös Century Childin ja vähitellen muutkin levyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iskä toi työpaikaltaan erinäisiä levyjä kuunteluun ja niiden joukossa oli Wishmaster, lopulta minäkin ihastuin siihen. CC lisäsi vain ihastusta ja vähitellen hyllyyn ilmestyivät muutkin levyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Braindead

Metalliliiton avustuksella vuonna 1997.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Merlinatre

Kolme vuotta tulee täyteen tänä syksynä - miksi sitä kuitenkin tuntee itsensä ihan nyypäksi?

Rakas siskoni poltti joltain kaveriltaan OTHAFAn, muistaakseni, ja sehän iski kuin moshaajan otsa turva-aitaan.* Siitä ensimmäiseen omaan levyyni oli vielä pitkä aika, eikä noita nykyiselläänkään ollakseni rehellinen ole kuin kolme. Tulee lisää heti jos pääsen pihiydestäni ja levykauppaan :D

Aikanaan olin niin vittumaisen kova fanittaja kuin vain voitte kuvitella. Nykyään hulluus on laantunut (ja siitä kiitämme kaikki onneamme), mutta suosikkibändieni Top vitoseen Nw kipuaa edelleen.

 

 

*vietin useampia minuutteja koettaen keksiä sopivaa vertausta. Ei tuloksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisi olla joskus vuonna -98, kun olin niin veljeni pauloissa että pidin siitä mistä hänkin. Osti Oceanbornin, nauhoitti Sleeping Sunin Jyrkistä ja näin edelleen. Aloin ihan itsekin tykätä, kaikki levyt on hankittu. Eniten kuuntelen Angels Fall Firstia, koska sen levyn tunnelmasta pidän eniten :P

 

Nykyisin en niinkään suuri Nw-fanittaja ole, mutta se on aina se bändi, jonka tekemisiä tulee seurattua ja se bändi, joka minut laittoi musiikkia kuuntelemaan.

Edited by unforgiven

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman veljen kautta ajauduin metallimusiikin ja Nightwishin kuunteluun. Veljeni hankki silloin aikoinaan AFF:n, ja jo se oli hyvä platta mutta vasta OB räjäytti potin. Välillä oli sitten taukoa fanituksessa mutta taas ennen Oncen ilmestymistä fanittaja-puoleni heräsi. Aika pitkään kuuntelin veljeni NW levyjä ja siksi esim. minulla ei ole kuin kaksi (aitoa) NW levyä :I (ja sinkut Nemo ja WIHAA), koska on aina ollut veli jolta lainata Nightwish albumeja ja muutakin. :P

 

Mutta raha on ollut se tekijä joka on aika paljon määrännyt tekemisiäni (, olen pihi, myönnän sen :P,) ja vasta pari vuotta sitten heräsin ostelemaan levyjä... Nyt olen kuintenkin sitä mieltä että ne loputkin albumit pitäisi käydä ostamassa.

Edited by Anorien Nightwish

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Riina-The-Heavy

28.11.2002, Nightwish-fani-tätini kanssa Kajaanin city-marketissa. Täti kuunteli Nightwishin uusinta levyä levyosaston kuulokkeilla, ja levy oli mikäs muukaan kuin Century Child. Uteliaisuuttani nappasin minäkin kuulokkeet kuunnellakseni että minkälaista musaa täti kuuntelee. *naps* Välittömästi levy mukaan ja kassalle! Ever Dream oli se biisi joka soi silloin, ja se avasi silmäni. Sen jälkeen oli muutaman kuukauden sisään pakko hankkia muutkin siihen mennessä ilmestyneet albumit ja kaikki muukin materiaali mitä suinkin käteeni sain. Sillä tiellä olen edelleen. Nightwish avasi silmäni myös muulle metallimusiikille. Kiitokset siis kuuluvat tädilleni. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest PartA

Joskus Oceanbornin aikoihin näin nightwishin Jyrkissä vai olikse Top40 ohjelmassa, soittivat muistaakseni jonkun biisin livenä (vai olikohan video?) ei noin vanhoja asioita voi enää muistaa. :lol: Mutta kummiskin kolahti saman tien, ja heti kauppaan ostamaan AFF. siitä lähtien fanitus on vaan kasvanu vuosi vuodelta. Wishmasterii odotin jo kuin kuuta nousevaa...ja Once vielä enemmän. Livenä näin ekan kerran vasta 2002 Tuskassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Iridium

Minä ihastuin Nightwishiin vuoden 2003 tammi- tai helmikuussa, kun olimme tätini autolla matkalla laskettelemaan ja radiosta täti laittoi jytisemään Nw:n Wishmaster levyn. Meno matkalla en kiinnittänyt mitään huomiota Nightwishiin kun kuuntelin korvalappusteroillani jotain muuta, mutta takaisintulo matkalla korvalaput katosivat jotenkin korvistani ja kuuntelin kaikessa hiljaisuudessani niitä melodioita. Siinä tuli sellainen olo että olin kuunnellut koko elämäni pelkkää p***aa ja siinä oli se bändi jota olin kaivannut pelastukseni.

She is my sin on siksi tärkein biisi Nw:ltä kun kuulin sen ensimmäisenä. Tai joskus olin kuullut Bless the childin radiosta veljeni huoneesta, mutta se ei vielä minua ollut herättänyt. Hauskinta oli kun luulin että Tarja oli blondi, lihavahko ooppera täti kunnes näin Bless the child videon niin kyllähän nauratti taas ennakkoluuloni! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest NeitiOmena

Serkkuni ja tätini asuvat Niittylahdessa (lähellä Joensuuta), ja koska serkkuni piti metallimusasta, oli hänen seinillään joitain Nw:n julisteita. Myös tätini piti bändistä, ja kertoili miten Karjalaisessa oli vähän väliä juttua heistä. Kuulin myös että Tarjaa oli kiusattu koulussa, josta sain lisäkiinnostusta tutustua bändiin, olihan miuta kiusattu suunnilleen niin kauan ku olen ollut olemassa. Ajattelin että miten noin lahjakasta ja kaunista laulajatarta on voitu kiusata. Tämä kaikki tapahtui siis joskus noin vuonna 1999. Olin nähnyt vissiinkin vuotta aiemmin Sleeping Sunin videon Jyrkissä, ja se oli jäänyt erikoisuudellaan mieleen.

Aluksi siis hieman vierastin bändiä, koska se oli rankempaa osastoa, mutta sitten kun tutustuin paremmin, en ole mistään muusta niin paljon pitänytkään kuin Yötoiveesta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest maymoon

Vuoden 2002 keväällä serkkuni kanssa innostuttiin, vissiinkin OTHAFA:n kännykän soittoääniversiosta tms. ja ostettiin ensin Ever Dream -sinkut, jonka jälkeen ostin kuulemastani vakuuttuneena Wishmasterin, eikä siitä ole ollut paluuta.

 

Ensimmäisen kerran olin tosin Nightwishiä kuullut, kun katsoin Hotelli Sointua, jossa euroviisuehdokkaat kävivät soittamassa, ja jo silloin tykkäsin, mutta en sitten erityisemmin noteerannut.

 

Joskus vuosina 2003-2004 on ehkä "fanitus" ollut kovimmillaan, mutta mielestäni se ei ole pääasia, kuinka monta julistetta on seinällä (tällä hetkellä ei yhtään:)), vaan se musiikki on kuitenkin se tärkein. (Eikä kukaan täällä ole kyllä muuta väittänytkään.) NW avasi ovet metallimusiikkiin, ja tärkeinpänä bändinä varmaankin pysyy aina.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Epe Li

No jes. :( Olenko minä ainoa ns. uusi fani? Kyllä vain, ensimmäinen biisi jonka Nightwishilta kuulin, oli Nemo. Toissa kesänä katsoin kerran ihan sattumalta Top40n, ja ykkösenä oli silloin Once. Tuumin Nemo-videosta, että eihän tämä muuten ole ollenkaan hassumpaa, peräti aika hyvää musiikkia. Oli se kyllä pienoinen yllätys, että näin raskaassa musiikissa oli niin klassisella tyylillä laulava solisti... Mutta ehdottomasti plussaa. Siihen asti olin koko pienen ikäni elänyt siinä vilpittömässä uskossa, että suunnilleen kaikki viimeisen sadan vuoden aikana sävelletty on täyttä p@skaa, ainakin kaikki pop&rock-genreen kuuluva. Tähän oli vaikuttanut varmaan ala-asteen musiikinopettaja, vanhemmat ja se että itse soitin (ja soitan yhä) viulua ja pianoa. Ei kukaan varsinaisesti minua ollut aivopessyt, mutta... Joka tapauksessa, epäilen että jos olisin aikaisemmin Nightwishin musiikkia kuullut, olisin hyvinkin saattanut alkaa kuunnella sitä. Aloin sitten seurata Top40ä, en NWn takia, vaan koska siellä pyöri eräs levy jonka itsekin sattumalta omistin. Tuli siinä sitten Nemo muutaman kerran nähtyä, ja siinä alkoi pikkuhiljaa Nightwish kiinnostaa, löysin esimerkiksi nämä sivut. Ostin sitten Oncen, ja totesin että kyllä kannatti. Muiden levyjen ostoa harkitsin pidemmän aikaa, kun kaikkialla toitotettiin Oncen olevan niin suunnaton harppaus bändin historiassa jne - ajattelin siis, että muut levyt olisivat täysin eri kastia. Kun sitten sain Wishmasterin, en enää epäröinyt sekuntiakaan seuraavien levyjen hankkimisessa. Etenkin She Is My Sin ja Wanderlust iskivät lujaa. Tuli ihan sellainen olo, että herrajumala miten joku osaa säveltää tällaista. Kun pääsin joulun jälkeen kauppoihin tuhlaamaan lahjarahoja, ostin samalla kertaa CCn, AFFn ja OtHaFAn. Ja tänään sain jo pitkään himoitsemani End of Innocence. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Ayashi

Joskus jo vuonna 2000 sisko osti OB:n, ja tykitin sitä, mutta minusta solisti oli perseestä. :lol: Siskoni hankki vielä CC:n, josta en silloin pitänyt (nyt olen sitä mieltä, ettei kukaan tai mikään ole nauhoittanut mitään noin upeaa.). Sitten tuli kesällä Once, joka oli minusta "ihan hyvä". :F

 

En oikeesti muista missä vaiheessa heräsin siihen, että hei, täähän on aivan helvetin rankka bändi. Mutta joka tapauksessa, tässä sitä ollaan, kaikki levyt, molemmat dvdt ja monet sinkut omistan, enkä tältä tieltä ole lähtemässä, kunnes NW lopettaa. Ja tuskin silloinkaan.

 

Silloinhan se truefanitus vasta alkaa, kun pitää bändin koko tuotanto hankkia. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest NeitiOmena

Äläs nyt. En mie oo keräilly sinkkuja just paljo paskaakaa, ja silti olen "true". :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this