Sign in to follow this  
Followers 0
tutka

Viimeisimmät hankintanne vol. 668

681 posts in this topic

Vol. 666:n jälkeen tuli epäloogisesti vol. 2, joten vol. 668 jatkaa.

 

Viimeisin levyhankinta omalla kohdalla on Kamelotin Ghost Operan digipakki, jossa boonuksena yksi biisi ja suht turha dvd, jolla on nimibiisin video ja making of. Ihan edeltäjiensä Epican ja The Black Halon tasolle ei Ghost Opera yllä, vaikka hyvä levy onkin. Mitään Memento Morin kaltaisia 8) -hetkiä ei levy ensikuulemilla tarjonnut, mutta myöhempien kuunteluiden jälkeen parhaat biisit alkavat itselle olla Rule the World, Ghost Opera, Eden Echo ja bonusraita Pendulous Fall. Bändistä tykkääville ehdoton ostos, muiden kannattaa tutustua Kamelotiin vaikkapa Epican, The Black Halon tai One Cold Winter's Night -livelevyn kautta. 8+/10.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun en ole tainnut vähään aikaan (tai koskaan) näistä hankinnoista avautua, niin laitan nyt sitten samantien kymmenen uusinta hankintaa (vanhimmasta uusimpaan). Levyjen perässä http://rateyourmusic.com/ -sivustolla niille antamani tähdet (asteikolla 1-5):

 

Jean-Michel Jarre - Equinoxe ****

Varsin mukavaa instrumentaalimusiikkia, hiukan popahtavampaa kuin Jarrea aikaisemmin vastaavan musiikin tekemisen aloittaneiden sakemannien (mm. Klaus Schulze ja Tangerine Dream) tuotanto samoihin aikoihin.

 

Eloy - Power And The Passion ****

Korvilleni sujuvasti sopivaa melodista *****-rockia. Avant-gardemman osaston krautti-yhtyeiden kokeilevampi tuotanto iskee myös tähän osoitteeseen.

 

Magma - Mekanïk Destruktïv Kommandöh ****½

Tämä onkin sitten mielenkiintoista musiikkia. Tyylilaji on zeuhl, joka tarkoittaa "taivaallista" ja on yhtyeen itse kehittämään kieltä, jolla myös laulut esitetään. Youtube-linkkejä ja muutama piisi streamina löytyy osoitteesta: http://www.progarchives.com/artist.asp?id=646

 

Nick Cave & The Bad Seeds - Abattoir Blues/The Lyre of Orfeus ****

Jokseenkin takuuvarma tuplapaketti Nick Cavea. Voisi oikeastaan hepun vanhempia levyjäkin hankkia ja ilman muuta Birthday Partyn tuotantoa myös.

 

Swallow the Sun - Forgive her... ****

Hienon kuuloista doomia, tuli ostettua divarista kun halvalla sai.

 

Reverend Bizarre - III: So Long Suckers ****½

Samat sanat kuin edelliseen, paitsi etten ostanut divarista vaan levykaupasta ja ihan täyteen hintaan, joka ei ollut paha kun kyseessä on kuitenkin 130 minuuttinen tuplalevy (sisältää kuitenkin vain 7 kappaletta).

 

Nightwish - Highest Hopes ****

No joo, hyviä piisejä tällä kokoelmalla joskin löytyy ennestäänkin kaikki paitsi mahdollisesti "High Hopes" (voi olla eri versio kuin "End of an Eralla", ei ole tullut tsekattua). Löytyi kirpputorilta 50 sentillä ja täytyi pelastaa hyvään kotiin.

 

The Gathering - Kevin's Telescope ****

Divarihankinta, ei tälläkään ennestään puuttuvia kappaleita, mutta kiva omistaa. Tältä sinkulta löytyy Dead Can Dance -coveri "In Power We Entrust the Love Advocated", joka (siis cover-versio) lienee tehty sen takia kun eivät ole Dead Can Dancessa tajunneet laittaa Lisa Gerrardia tätä laulamaan.

 

South Park - Chef Aid, The South Park Album ***

Kirpputorihankinta, maksoi euron. Joukossa jonkin verran kappaleita, jotka ei niin kovasti nappaa, mutta kokonaisuudessaan tulee kuitenkin kuunneltua.

 

Nightwish - Amaranth ****

Tietänette tämän, neljän tähden edestä pidän.

 

edit. totta helvetissä silmä bongaa typerän kielioppivirheen heti viestin lähettämisen jälkeen

Edited by JPP
0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvioinpa nyt samaa ostosta kuin ketjun aloittaja, kun nyt pitemmän kuuntelun jälkeen siitä jotain osaan sanoa. Eli kyseessä on siis Kamelotin uusin levy, Ghost Opera. Yhdyn tutkaan sataprosenttisesti siinä, että eipä yllä tämä levy kahden aikaisemman tasolle. Ensimmäisten kuunteluiden jälkeen olo oli todella pettynyt; mitään maailmaa mullistavia fiiliksiä tai upeita teoksia levy ei ihan onnistu tarjoamaan. Etenkin levyn alku- ja keskiosiossa on mielestäni todella puuduttavia biisejä, siis yksinkertaisesti tylsiä kappaleita, kuten Blücher, Love you to death, Up through the ashes ja Silence of the darkness. Samaan kastiin tekisi mieleni melkein laskea jopa ensimmäinen biisi, Rule the world. Enemmän kuuntelun jälkeen levyn parasta ja varsin mainiota antia ovat levyn kolme viimeistä biisiä; Anthem, Eden echo ja The pendulous fall. Jotenkin tuntuu että on biisin teossa ideat loppuneet, ja vaikka pidänkin vaikeammin avautuvista kappaleista, olisi hienoa jos ne avautuisivat edes jossain vaiheessa. Kuitenkaan mistään erikoisuudentavoittelusta ei voida levyn kohdalla puhua, joten siinä mielessä levystä jää melko tylsä kuva kaikkineen. Pettymys joka tapauksessa. Vuoden parhaan levyn tähän mennessä on edelleen pukannut ulos Tacere.

Edited by ExCalibur
0

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jean-Michel Jarre - Equinoxe ****

Varsin mukavaa instrumentaalimusiikkia, hiukan popahtavampaa kuin Jarrea aikaisemmin vastaavan musiikin tekemisen aloittaneiden sakemannien (mm. Klaus Schulze ja Tangerine Dream) tuotanto samoihin aikoihin.

 

Kerrankin joku ymmärtää hyvän musiikin päälle. Allekirjoittaneelta löytyy hyllystä herran koko albumituotanto :) Suosittelen erityisesti Oxygene 7-13 ja Magnetic Fields albumeja. Myöskin Symphonic - kokoelma on varsin mielenkiintoisen kuuloinen.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Myös Jarren Zoolook-albumi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Kaikkine kokeellisine ihmisäänen käyttöineen ym. se voi kyllä tuntua "vaikealta", jos tuntee ainoastaan Jarren "popimman" tuotannon. Zoolookin kohdalla puheet "aikaansa edellä olemisesta" (alkuperäinen julkaisuvuosi 1984) eivät ole tosiaankaan tuulesta temmattuja. Esim. "Ethnicolor" on minusta yksinkertaisesti vain omassa lajissaan mestariteos.

 

Ja ettei nyt menisi aivan offtopikiksi: Viimeisin hankinta on eilen postiluukusta kopsahtanut Amorphiksen "Silent Waters". Jos yhdellä sanalla pitäisi kyseistä levyä kuvailla, se olisi minusta: VÄKEVÄ. Erittäin vahvasta levystä on todella kysymys. Kuvaavaa minusta on se, että vaikka itse en edes pidä murinavokaaleista, on minusta esim. levyn raita "Towards And Against" silti loistava, yksi levyn parhaista. Parhaista kappaleista on tosin tämän levyn kohdalla vielä vaikea puhua, sen verran tasavahvaa materiaalia on koko levy täynnä. Mutta palaanpa aiheeseen sitten paremmalla ajalla Amorphis-topikissa.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Stratovarius - Episode

Biisit tippuivat tältä levyltä tasaiseen tahtiin. Näin ensikuulemalta ei yhtä kovaa tasoa kuin Visions, mutta parhaita Strato-levyjä siitä huolimatta. Tuli huomattua useitakin yhtäläisyyksiä muihin bändin biiseihin, mutta eikös täälläkin ole joku todennut Stratovariuksen olevan taitava kopioimaan itseään? Suurinta osaa Episoden kappaleista en ollut kuullut aiemmin, mikä oli yksi syy hankintaan.

4/5

 

Tarot - To Live Forever

Nyt on Tarot-studioalbumien kokoelma yhtä vaille täysi, Stigmata puuttuu. Tarotille tyypillinen melankolia on selvästi kuultavissa. Ja kai sitä on paineitakin purettu, Follow Me Into Madnessin ja To Live Foreverin välillä kun vierähti viisi tuskaista vuotta. Vaatii useamman kuuntelun ennen kuin pääsen kunnolla sisälle tähän levyyn. Ja kuten Episodella, tässäkin oli biisejä, joita en ole aiemmin kuullut.

4/5

0

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kerrankin joku ymmärtää hyvän musiikin päälle.

No, tota, :I !

 

Allekirjoittaneelta löytyy hyllystä herran koko albumituotanto :) Suosittelen erityisesti Oxygene 7-13 ja Magnetic Fields albumeja. Myöskin Symphonic - kokoelma on varsin mielenkiintoisen kuuloinen.
^ Myös Jarren Zoolook-albumi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Kaikkine kokeellisine ihmisäänen käyttöineen ym. se voi kyllä tuntua "vaikealta", jos tuntee ainoastaan Jarren "popimman" tuotannon. Zoolookin kohdalla puheet "aikaansa edellä olemisesta" (alkuperäinen julkaisuvuosi 1984) eivät ole tosiaankaan tuulesta temmattuja. Esim. "Ethnicolor" on minusta yksinkertaisesti vain omassa lajissaan mestariteos.

 

Ja ettei nyt menisi aivan offtopikiksi: Viimeisin hankinta on eilen postiluukusta kopsahtanut Amorphiksen "Silent Waters". Jos yhdellä sanalla pitäisi kyseistä levyä kuvailla, se olisi minusta: VÄKEVÄ. Erittäin vahvasta levystä on todella kysymys. Kuvaavaa minusta on se, että vaikka itse en edes pidä murinavokaaleista, on minusta esim. levyn raita "Towards And Against" silti loistava, yksi levyn parhaista. Parhaista kappaleista on tosin tämän levyn kohdalla vielä vaikea puhua, sen verran tasavahvaa materiaalia on koko levy täynnä. Mutta palaanpa aiheeseen sitten paremmalla ajalla Amorphis-topikissa.

Minäpä hoidan tuon on-topic -puolen heti alkajaisiksi alta pois komppaamalla Brigitten Amorphiksen "Silent watersista" kirjoittamaa tekstiä. Kyseinen levy on siis myös minun uusin (ja ainoa) hankintani tuolla ylempänä mainitsemieni kymmenen jälkeen.

 

Sitten pikkuisen Jarreen eli Alkuperäinen "Oxygene" (1-6) ja tuo "Equinoxe" ovat ainoat herran levyt, jotka cd:nä omistan. Kasetilla on aika läjä lisää kun systeri on äänitellyt ja niistäkin kaikista pidän, ei ole kyllä ihan viime vuosiin tullut kuunneltua. Yleisemminkin pidän ambientista (ja dark-ambientista) jota Jarre ei tosin aivan tiukasti rajaten ehkä ole. 80 levyllistä löytyy huminaa ja niistä noin 50 on synkkää sellaista.

 

edit. jumankauta kun edes joskus sais viestin yhdellä kerralla kuntoon, varmaan tähän edit. -tekstiinkin vielä jää jotain editoitavaa

Edited by JPP
0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Die Apokalyptischen Reiter-Koko Tuotanto ***** tähteä

Hillitön sakemanni Death/Powermetal yhtye. Kaikkea tyylejä löytyy, jopa Flamencoa :W:

 

Leaves Eyes Vinland Saga, Elegy ep ja Legend land ep ***** Tähteä

u-s-k-o-m-a-t-o-n munkki meikäläisellä. Sain käsiini Legend Land ep:n sinikantisena versiona nimmareitten kera.

 

Sentenced-Frozen re-issue ***** tähteä

Pakko ostos noitten bonusbiisien takia.

 

Tuleva must must must ostos. Ilmestynee tässä kuussa

Kraftwerk-Der Katalog

Nuo teknon esi isät ja Jarren opettajia. Ja boksi saksankielisenä versiona tietty

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taas pari uutta kiekkoa levyhyllyyn.

 

Stratovarius - Destiny

Lähes täydellisten Episoden ja Visionsin jälkeen Destiny on pienoinen pettymys. Ei se huono ole, mutta siinä on liiankin paljon sitä perus-Stratoa. Nimibiisi toimii avausraitana todella hyvin, mutta minä olenkin pitkien progressiivisten biisien ystävä. Kelpo power metalia tämä on.

 

HIM - The Kiss Of Dawn

Uusi HIM-sinkku kuulostaa pelottavan hyvältä. Tulee mieleen vanha Greatest Lovesongsin ja Razorblade Romancen aikainen HIM. Nimibiisin lisäksi löytyy paljon matalammalta menevä, tulevan albumin nimikkokappale Venus Doom.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nightwishin Amaranth-tuplasingle tuli hankittua viimeksi. Ostin kyllä myönnettävästi lähinnä tuon Lieksa-tunnarin takia mutta kyllähän nuo orkesteriversiotkin toimivat kivasti, ja nekin on siis kiva saada kokoelmaan.

 

Seuraavaksi on tulossa sitten tuo Delainin levy, jonka arvostelen jahka saan käteeni. Joo, ja "tulossa" ei tarkoita linjoja pitkin, vaan Äxästä, pitäisi tulla vielä tämän viikon aikana :)

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Amorphis - Silent Waters

 

Tätä tuli jo hehkutettua Amo-topikissa. Muutaman kuuntelukerran jälkeen ei iskekään enää pahemmin. tyypillinen hittikimara, paria biisiä lukuunottamatta tylsähkö. Noh, katellaan. Porcupine Tree:n uusin upposi vasta ehkä kymmenennen kuuntelun jälkeen.

 

CMX - Talvikuningas

 

Tätä tuli odoteltua pitkään ja hartaasti. Millaiseksi avaruusoopperaksi CMX onkaan muuttunut hiukan progevivahteikkaasta rokkibändistä? Tyylikästä ja oikeasti omalaatuista progemetallia, doomia, post-rokkia, leijuntaa. Tosin vastapainoksi on kyllä sanottava että jotkut osuudet tällä levyllä (varsinkin System of a Downmaiset yhtäkkiset punk-hurjastelut) eivät käy tyyliin yhtään. Ainakaan vielä ei tunnu siltä. Siitä huolimatta luulisin että tästä levystä puhutaan pitkään, ja ylistävillä adjektiiveilla.

 

Jos tykkäät Arcturuksen ja Ayreonin tapaisesta musiikista niin tykkäät tästäkin.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

The Cranberries - Stars - The Best Of 1992-2002

 

Kierreltyäni tänään suunnilleen kaikki Helsingin keskustan levykaupat, löysin vihdoin etsimäni ja huh sentään - kyllä kannattikin etsiä. Tämän levyn kuunneltuani olin taas entistä vahvemmin sitä mieltä, että The Cranberries on yksi maailmankaikkeuden parhaimmista bändeistä. Pakko saada koko tuotanto hyllyyn mahdollisimman nopeasti. Bändin muisiikkia en ole toistaiseksi kuullut kun tämän kokoelmalevyn sekä muutaman muun biisin verran, mutta ainakin tässä vaiheessa voisin sanoa, että bändi ei sorru tekemään kaikista biiseistä samanlaisia, vaan ainakin tämä kokoelma kattaa niin erilaisia biisejä, että jos kuulisin ne tietämättäni esittäjää, voisin epäillä ettei kyseessä voi olla sama bändi. Parhaiten toimivat tällä hetkellä biisit Just My Imagination ja Promises. Mitään tämän viisaampaa en kyllä tähän hätään keksi kyseisestä levystä sanoa.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rammstein - Reise, Reise

 

Rammstein on itseasiassa aika uusi tuttavuus, toki olen tiennyt bändn olemassa olosta. Kaikki sai alkunsa oikeastaan siitä, kun serkkuni on niin kova Rammstein-fani ja soitti sitten tätä minulle. Tykkään kyllä bändistä ja tätähän kuuntelee aina silloin tällöin. Itse levy oli positiivinen yllätys, tästä löytyi monia hyviä kappaleita. Saksan kieli kuullostaa oikeastaan aika hyvältä - ainakin toimii tällä yhtyeellä. Tulen varmaan ostamaan vielä muutaman levyn lisää. Ehdotuksia?

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

 

Mutter ja Sehnsucht. Siinäpä Rammsteinin parhaat levyt.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arch Enemyn Rise of the Tyrant kopsahti luukusta viimeksi. Ensi kuuntelulla en tykännyt levyn soundeista, toisella ne kuulostivatkin jo ihan kivalta :) Biisit ovat taattua AE-qualitya ja Angelahan nyt ei petä koskaan. Räyhää ja melodiaa juuri sopivasti annosteltuna ja pituus 49 minuuttia on ihanteellinen. Ei sinänsä voi vertailla, mutta aivan yhtä hyvä levy kuin DPP:kin on kyseessä.

 

Ai niin, ostinhan myös Huuto.netistä Viikatteelta yhden aikoja sitten loppuunmyydyn sinkun. Nyt puuttuukin sitten enää yksi V-single, joka sekin on ollut pois hyllyiltä vuosia.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo uus Arch Enemy kuulostaa ihan hyvältä, vaihteeksi taas kunnon riffejä ja liidejä. Gossow kuulosti vielä hyvältä Wages of Sinillä mutta sen jälkeen laulut ovat kuulostaneet aika kuralta, niin tällä uusimmallakin. Musiikki potkii silti sen verran kovaa että eiköhän tätä tule jonkin verran kuunneltua.

 

System of a Downin Hypnotize ja Snow Patrolin Final Straw tarttuivat puoli-ilmaiseksi käteen Heathrowlta. Jälkimmäinen oli lähes täysi tuntemattomuus ja eipä tuota ole pahemmin tullut vieläkään kuunneltua, mutta ihan suht pätevältä kevyeltä rockilta vaikuttaa.

Enpä muista tuliko mainittua noita levyjä jotka ostin matkan aikana mutta jos ei, niin Australiasta tarttui mukaan seuraavat:

Machine Head - The Blackening CD/DVD

Melko varmasti vuoden metallilevy. Kaikkea mitä raskaassa metallissa pitääkin olla. Tylyjä riffejä ja koukuttavia melodioita melkein joka biisi täynnä, Rob Flynn kuulostaa juuri niin vihaiselta kuin sanoitukset vaativat, mutta käyttää jonkin verran puhdasta lauluakin hyvin. Todellakin monipuolinen levy, jos vituttaa niin Aesthetics of Hate soimaan, eeppisemmissä fiiliksissä Clenching the Fists of Dissent ja A Farewell to Arms, tarttuvia melodioita kaivatessa Halo.

Spessuversiossa vielä kuriositeettinä Battery-cover, bonus-DVDllä on ihan hyvä dokumentti levynteosta ja kiertuemeininkejä.

 

Jeff Buckley - Sketches for My Sweetheart the Drunk

Buckleyn toka levy joka ei ikinä kunnolla valmistunut kun mies meni kuolemaan. Hyvä paketti silti, tämän tuplalevyn ensimmäinen tosin vetoaa itseeni huomattavasti enemmän kuin jälkimmäinen. Nightmares by the Sea on harvinaisen tyly biisi Buckleylle, ei erityisen romanttisella tavalla, yksi parhaista. New Year's Prayer on varmaankin yksi suosituimmista, onhan tuossa hieno tunnelma. Buckleytä on mukava kuunnella kun se tuppaa olemaan kovasti erilaista kuin muu mitä tuleekaan yleensä kuunneltua. Esim. Everybody Here Wants You tai Yard of Blonde Girls saavat hyvälle tuulelle.

Ei toki ehkä yhtä hyvä levy kuin Grace, mutta omistamisen arvoinen ja täynnä hyviä biisejä.

 

Disturbed - Ten Thousand Fists

Tämäkin puoli-ilmaiseksi, ei nyt kuitenkaan tullut pelkästään hinnan takia ostettua. Oikeasti hyvä levy, melko harvinaista tässä uusmetalligenressä, tai mitä onkaan. Tarttuvaa, niin tarttuvaa. Toki kääntöpuolella tälläisiin levyihin kyllästyy nopeammin kuin joihinkin vähän monipuolisempiin, mutta tykkään silti. Sopivasti variaatiota tavallisesta MTV-tavarasta.

Edited by TheFourthHorseman
0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvioinnin uhriksi joutuvat tällä kertaa kolme kovaa, eli Amorphiksen Silent Waters Digipack, Nightwishin Dark Passion Play 2CD Digipack ja Arch Enemyn Rise of the Tyrant CD+DVD -limitedversio.

 

Amorphis - Silent Waters

 

No huh huh että lähtee asenteella levy käyntiin. Weaving the Incantation on levyn avausraitana juurikin täydellinen veisu, ja yksittäisistä kappaleista se ainoa mieleen jäävä bonusraita the Signin ohella. Muuten levyn kappaleet ovat sellaisia, että ne muodostavat yhden erinomaisen kokonaisuuden, mutta mieleen niistä ei yksittäisinä raitoina jää kuin juurikin mainitut. Edelliseen levyyn verrattuna kokonaisuutena ehdottomasti parempi, mutta Under the Stone and Black Soilin tai House of Sleepin kaltaisia päähän soimaan jääviä ja keikoille opittavia veisuja olisin kaivannut enemmän. Jos vähänkin Amorphiksesta diggaat, niin ehdoton ostos.

 

+Joutsenen(Tomi kuin Tomi) vokalisointi toimii sekä puhtaana että örinänä

+Yhteensopivat biisit

+Ei heikkoja raitoja...

-...mutta ei myöskään mitään selkeitä "hittejä"

 

Nightwish - Dark Passion Play

 

Varmasti pitkään aikaan eniten odottamani levy. Uusi vokalisti, uudet kujeet...vai onko? Vaikkei Tarja enää mikrofonin takana olekkaan, kyllä tämän Nightwishiksi tunnistaa. Poet and The Pendulum potkaisee levyn käyntiin kyllä lähes täydellisesti, ja biisin kertosäe on rehellisesti sanottuna täyttä timanttia. Samalla se jättää muulle levylle kovat paineet parantamiseen, eihän nyt kaikkia paukkuja ole voitu kärkeen ampua. BBB ja Amaranth eivät omaan tajuntaan niin kovaa iske, mutta Cadence muistuttaa taas, mistä puusta bändi on veistetty. Master Passion Greed lyö kyllä kovaa ja on tietoinen sivuaskel pois omasta tyylistä. Sääli ettei tätä livenä kuulla. Eva on hyvä balladi, tosin levyltä sen tehoa syö omalla kohdallani se, että se on heti Master Passion Greedin jälkeen. Sahara, Whoever ja Heart ovat mukavia ralleja kaikki, joskin keskimmäinen nousee omaksi suosikikseni näistä kolmesta. Islander jatkaa Heartin viitoittamalla suht rauhallisella linjalla, ja onhan kyseessä kyllä erinomainen veisu. Last of the Wilds ei aukene, ei tälle levylle välttämättä olisi instrumentaalibiisiä kaivattu. Ei se huono ole, ei vaan aukene. Saman voin sanoa 7 Daysista. Ei aukene, mutta onhan biisin lopetus aivan timanttia. Päätösraita Meadows of Heaven nostaa taas tasoa pienen notkahduksen jälkeen, huh huh vain. Kakkoslevyä en ole hirveämmin kuunnellut, olisin mieluummin halunnut sille levylle pelkät orkesteriosuudet levystä. Kaiken kaikkiaan aivan mieletön paketti on Dark Passion Play, mutta vuoden paras levy se ei ole(paras kotimainen tähän mennessä tälle vuodelle kyllä), vaan...

 

Arch Enemy - Rise of the Tyrant

 

...Ruotsin poijat saksattarella vahvistettuna pistävät sellaisen paketin että huh huh. Heti ensi sekunneista lähtien kuulee että timangia on tulossa. Soitto toimii, vokalisointi toimii, kusen hunajaa. Kuten kahdella muullakin viime hankinnalla, myös tällä levyllä avausraita toimii. Blood on your hands tosin ei ole levyn kovin rallatus, vaikka hyvä veisu onkin kyseessä. Se kunnia menee The Last Enemy/I Will Live Again -biisikaksikolle, vaikka singlevalinta Revolution Begins pääsee kyllä lähelle. Yksittäisenä biisinä Revolution begins on se levyn kovin biisi, mutta The Last Enemy ja I Will Live Again toimivat niin hyvin yhteen, että ne melkein voisivat olla yksi biisi. Huteja ei tälläkään levyllä ole, mitä nyt instrumentaalit eivät omissa kirjoissani toimi niin hyvin kuin vokalisointia sisältävät veisut. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä vuoden paras levy hands down.

 

EDIT: Kah, ei pitäis väsyneenä kirjotella. Noh, etunimi meni sentään oikein.

Edited by tutka
0

Share this post


Link to post
Share on other sites
Amorphis - Silent Waters

 

+Koivusaaren vokalisointi toimii sekä puhtaana että örinänä

 

Paitsi että kenen? ;)

 

Arch Enemy - Rise of the Tyrant

 

Huteja ei tälläkään levyllä ole, mitä nyt instrumentaalit eivät omissa kirjoissani toimi niin hyvin kuin vokalisointia sisältävät veisut. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä vuoden paras levy hands down.

 

Ääh. Mitä olen noita uuden levyn kipaleita kuullut niin parhaat ideat tais jäädä Doomsday Machinelle. Mielipuolisia kitarakaahauksia lukuunottamatta (Amottit rulettaa big time) aika tasapaksua mättöä. Ehkä tuo on kuitenkin aiankin kirjastosta otettava kuunteluun.

 

Oma viimeisin hankinta:

 

Pure Reason Revolution - The Dark Third

 

Toimivaa brittiläistä progerokkia, mutta jotkut ylitoistetut kertosäkeentapaiset pilaavat muuten hyvän levyn. Tykkään erikoisista soundeista ja efekteistä, ja niitä löytyy niin laulusta kuin soittimistakin yllin kyllin. Stemmalaulut on PRR:n tunnistettavin piirre, ja niitä on vähän joka käänteessä. Mikäs siinä, kun tekevät sen noinkin hienosti.

 

Ulverin uutta odotellessa. :)

Edited by Savior
0

Share this post


Link to post
Share on other sites
Arch Enemy - Rise of the Tyrant

 

...Ruotsin poijat saksattarella vahvistettuna pistävät sellaisen paketin että huh huh. (...) Yksittäisenä biisinä Revolution begins on se levyn kovin biisi, mutta The Last Enemy ja I Will Live Again toimivat niin hyvin yhteen, että ne melkein voisivat olla yksi biisi.

En yhtä kovasti ylistämään lähde, mutta täytyy myöntää että vuosia sitten petettynä AE-fanina tämä levy on positiivinen yllätys. Itselleni tuon I Will Live Againin kanssa toimii yhteen upeasti In This Shallow Grave. Levyn huippuja molemmat. Tuo aloitusbiisi toimii ihan mukavasti tosiaan, ja lopetusbiisi Vultures on samoin ässä. Muista ei ole vielä pahemmin saanut selvyyttä.

Gossow särähtää korvaan aika pahasti, mutta parissa biisissä kuulostaa sentään ihan hyvältä.

 

@Savior: Hyvä se on, kannattaa antaa mahdollisuus.

 

Tuosta Pure Reason Revolutionista, niin itse kyllästyin siihen aika pahasti. Voisi pyöräytellä toki uudestaan jos toimisi taas, mutta tosiaan tuo toisto siitä taisi terän viedä. Nyt on brittiläisestä rockista kuuntelussa Arctic Monkeys ja Snow Patrol (no okei, skottilaista).

 

Nyky-Amorphis (Joutsen-aika) on siitä jännä että on se parempaa kuin Am Universum, Far From the Sunista puhumattakaan, mutta kumpikaan levy ei erotu edukseen paljon millään. Pari turvallista, mutta toki silti hyvää, hittiä edelliseltä, ja tästä uusimmasta ei jäänyt vielä mitään mieleen.

Edited by TheFourthHorseman
0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Reverend Bizarre - III: So Long Suckers

To/Die/For - Like Never Before

Anathema - Pentecost III / Crestfallen

My Dying Bride - Deeper Down

My Dying Bride - For Darkest Eyes

Thy Serpent - Forests of Witchery

Thy Serpent - Lords of Twilight

Finntroll - Midnattens Widunder

SaraLee \ Gotham O.D \ Velvetcut - S/G/V

 

Kaikkia en ole vielä kuunnellut, mutta RB:n jäähyväislevy on aika mahtava. Anatheman 2 EP:n systeemi myös. MDB:n Deeper Downin B-puoli oli myös aika mielenkiintoisen kuuloinen, tosin aika hidas varmaan avautumaan. Thy Serpent kuulosti mahtavalta, kuten myös Finntrollin eka, mitä nyt vähän kuuntelin. Viimeisen splitin olen tähän mennessä ehkä kerran kuunnellut läpi... Ei räjäyttänyt tajuntaa.

 

Noita edelsivät nämä:

Manowar - Battle Hymns

Cradle of Filth - Live Bait for the Dead

Celtic Frost - Are You Morbid?

Opeth - Still Life

Saxon - Best of

Anathema - Serenades

Reverend Bizarre - Harbinger of Metal

To/Die/For - Jaded

Shadow - Shadow

Metallica - Kill 'Em All

Nightwish - Dark Passion Play

Edited by Cursarion
0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Porcupine Tree - In Absentia DVD-A.

 

Aivan loistava levy, ehkä sittenkin se lähinnä sydäntä oleva Porcupine-albumi. - pelkästään niiden biisien ansiosta, jotka siltä olin aiemmin kuullut. Ostaa tämä on pitänyt jo ties miten kauan, mutta aina se on jäänyt hyllyyn syystä, että halusin tuon DVD-A:n, joka taas on ollut aina sikamaisen kallis. Nyt sen sai vain vähän päälle 20€:lla joten ostin pois.

 

... Ja johan vituttaa. Tuo monikanavamiksaus ei nimittäin tuo tälle levylle juuri mitään plussaa, varsinkaan kun soundit muuten eivät tunnu yltävän stereomiksauksen tasolle. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että bassot on miksattu pelkkään LFE-kanavaan, joka minulla ei kuulu lainkaan. Hip hei. Onneksi tässä on sentään se pakkaamaton stereoraitakin mukana, ja DTS jolla saa ne bassotkin mukaan jos haluaa silti monikanavaista kuunnella.

 

Olisi vaan pitänyt ostaa tämä silloin ajat sitten, kun CD-version ensimmäisen kerran sai kymmenellä eurolla. :[

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kannata olla hifisti. :P Mutta mie kun muistelin että tuo In Absentian monikanavamiksaus olisi voittanut jonkun palkinnonkin. No, ehkä omaa mielikuvituksen tuotetta.

Hyvä levy se kuitenkin on, vaikka Porcupine Treen musiikki ei itselle olekaan järin pitkäkestoista. Sound of Muzak ja Heartattack In a Lay-by upeita biisejä. Onhan siellä muitakin, niitä ei vaan ikinä jaksa kuunnella.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helposti jaksaa.

 

Fear of a Blank Planetin ja Stupid Dreamin monikanavamiksaukset toimivat, ensinmainittu nostaa koko teoksen aivan uusiin sfääreihin. In Absentian miksaus oli pettymys.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummaa. Ehkä Wilson on sekaantunut liikaa noihin miksauksiin, ja haluaa saada levyt mahdollisimman hyvin kuulumaan jollain iPodilla. :huh:

 

Itse en hifi-äänentoistosta juuri välitä. Vielä. Esim. Opethin Blackwater Parkki on soundeiltaan tosi utuinen lofi-levy, mutta piruvie että kestää kuuntelua. Piti ladata koneelle kun pelkäsin cd:n kuluvan pian puhki. :)

 

Kuuntelehan Horseman juutubesta Gravity Eyelids. Tai siis jos sitä enää löytyy.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

BwP on minusta ihan hyvältä soundaava metallilevy. Opethin paras soundi. Deliverance on bassoton ja Ghost Reveries jotenkin ylituotetun tukkoinen tjsp. Minun korvaani paljon vähemmän hifit soundit kuin Blackwaterilla. In Absentian stereoversio kyllä soi todella hienosti.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0