Sign in to follow this  
Guest Melodia

Vilttiketju wanhuksille

145 posts in this topic

Yleinen laite joka on hukassa minulla...kaukosäädin. Ja aina se tarvittava niistä. Paras

paikka josta se on löytynyt vuosien saatossa on juuston vierestä jääkaapista  :blush: 

 

Silti en tunne oloni tässä topic:issa ajankohtaseksi :whistle:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivä on ollut ihan pöljä, voi passoviulu.

1. Tuli kiireinen pikku homma, ja aloin aamusta hätäillä ohvisessa siihen malliin että ei hyvältä näyttänyt; koska näkö on vähän huonontunut ostin kerran motonetista +1 silmälasit ja ensitöikseni pudotin ne lattialle. Linssi irtosi ja kehys oli poikki. Yritin pikaliimalla kasata niitä ja sitä liiman lirua levisi koko linssin alueelle. Ne meni pilalle..

2. Kaivoin mummon perintölasit piirongista (varmaan +5) ja jouduin tiiraamaan yhtä piirustuksen pientä piperrystä noin kolmen sentin etäisyydeltä, tunge siihen vielä kynä väliin. Kävelin suunnilleen päin seiniä kun luovuin niistä laseista. Ihan huimasi.

3.Tarvitsin raitista ilmaa ja päätin mennä virittämään yhtä linnunpönttöä korkeammalle puutarhassa. Kiipesin vaneripäällysteiselle puolimädälle tuolille ja putosin siitä läpi ja seisoin tuolin kehikon keskellä pönttö kourassa, ja ujelsin kivusta, polvet naarmuuntui.

4. ..pääsin sisälle ja isäukko soittaa että tarvitsisi kahvinkeittoapua huomiseksi kun siellä on joku teatterikokous (isä on hurahtanut pahan kerran, niiden perinneseura suunnittelee nyt teatteresitystä) ja minä selitän etten mitenkään jouda kun on kiireinen rojekti omalla pöydällä. Minun nousi ihan höyry korvista kun yritin olla oikein kärsivällinen (se on semmoinen jahkailija ettei mitään asiaa voi hoitaa parilla sanalla) ja delegoin kahvinkeiton lomalla olevalle veljen vaimokkeelle, joka varmaan ampuu minut siitä hyvästä (se on hyvä ampumaan).

4. Sitten lähden hakemaan kirkonkylältä suklaata ja kissanhiekkaa, kalsareissa. Minun tuli niin kiire takaisin kotiin kaupasta että se kissanhiekka unohtui ostamatta. Onneksi naisten kalsarit näyttää hyvällä tahdolla leggingseiltä.

5. Olin ajatellut että päivä oli jotenkin stressaava ja "näytin uuvahtaneelta", joten saunan päälle ajattelin kaunistautua. Huomasin lähes käyttämättömän putelin mentholivoidetta - väsyneille JALOILLE - ja se tuoksui ihanan raikkaalle, ja lääsäsin sitä reippaasti ympäri naamaa. Kymmenen minuuttia pesin sitä pois kun silmät meinasivat pullistua päästä pihalle. Kyllä minä sen tiesin että se on aika ärmättiä, mutta että niin kamalan ärmättiä että meinasin kuolla siihen.. hitto..

 

Huomista ei uskalla aatellakaan. Vieläkin puskee vettä silmistä, hyvä kun pystyy kirjottaan tätä sen mentholimyrkytyksen jäljiltä.

 

Minen ole pitänyt itseäni vanhuksena, eikä yhtään huvittaisi tästä vanhentua, mutta kohta on taas synttärit. Me tullaan olemaan puolen vuosisadan päästä ihan kamalia holhokkeja jossain vanhusten talossa. Eihän me mitään "metsäkukkia" ja "Uralin pihlajia" silloin huudateta, kun kuulo on mennyt, vaan Nightwishia ja muuta tyrskyn tärskyä. Meijät on pidettävä aitauksessa tai narussa.

 

..takaisin työpöydän ääreen... :) sii juu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mulla varsinaisesti mitään tärkeää asiaa ole, mutta tajusinpa juuri Nw-juttuja lukiessani hullun asian: tänä syksynä meikäläisellä tulee kymmenen vuotta täyteen tällä laudalla, vaikka sitä melkeen vieläkin pitää itseään "uutena" tyyppinä. Uskomatonta, että omasta, Oncen myötä kunnolla alkaneesta fanituksesta on jo niin kauan. Sitä voisi tuntea olonsa melkein vanhaksi, ellei olisi ollut niin melkoisen juniori (12v.) kun tänne liittyi. :D Hauskaa, että täällä on säilynyt muitakin tyyppejä tuolta (ja paljon sitä edeltäneeltäkin) ajalta, vaikka aktiivinen seuraaminen ja postailu on ainakin itsellä vähän jäänytkin. Sääli vaan, että keskustelupalstat ovat mediana parhaat päivänsä jo nähneet. Fb-sivut ei kuitenkaan yllä mitenkään samanlaisen keskustelun ja yhteisöllisyyden tasolle. Miitit ovat ilmeisesti jo melkolailla kadonnut luonnonvara, mutta koitetaanhan pitää edes jollain tavalla säilyneestä Tuska-miitistä kiinni, vaikka miittikiven sisältänyt Kaisaniemikin on jäänyt jo aikoja sitten historiaan!

Löytyy varmaan muitakin, joista tuntuu että aika on vilahtanut melko vauhdilla ja tämä lauta pysynyt jollain tavalla läsnä koko ajan siinä sivussa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on se meikälle sopivin ketju vissiin.

 

Oikeastaan voisin mennä tuonne vatutusketjuun, mutta jospa tämä "huoleni" on kuitenkin kaikki vanhuudesta johtuvaa.

 

Minun pitäisi huomenaamulla olla yksillä postikorttimessuilla, ja koska en ole kyseisillä messuilla ennen ollut, ja koska minulla ei ole navigaattoria, ajattelin näin iltapuhteilla tulostaa ajoreitin paikan päälle. Menin tapahtumanjärjestäjän sivuille. ----!!! Siellä ei ole tarkkaa osoitetta missä tapahtuma järjestetään! Jossain muulla sivustolla mainitaan vain paikkoja sillä tavalla suurpiirteisesti että jokainen joka tuntee Iittalan kujat ja turistipaikat ennestään, varmaan osaa hurauttaa paikan päälle iloisesti jätskiä samalla syöden.

Laitoin näin myöhään yöllä yhteyshenkilölle sähköpostia, mutta se tyyppihän on ihan varmasti jo kuorsaamassa tähän aikaan.

 

Miksi ei voi olla tarkkaa osoitetta? Olenko minä niin pöljä että pitäisi vaan älytä missä joku postikorttitapahtuma on???

 

Googlasin tapahtumaa, löysin kolme (KOLME!) osoite vaihtoehtoa, oikeastaan neljä. Ajelen ne kaikki läpi. Tulee varmaan pitkä ajelu.

 

Paras lähtee ennen kukonlaulua....

 

Butterflies-small.jpg

 

PS: Kamalaa jos olisin muusikko. Minen varmaan ikinä osaisi niille keikkapaikoille.

 

EDIT: ...sinne oli kyllä niin selkeät opasteet että oli ihan mahdotonta eksyä.

 

 

 

 

Kahvitunti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tule vanhuus yksin...tai sitten ajattelin, että mun aurinkolasit on pesun tarpeessa. Kävivät

läpi 60 asteen ohjelman pyykkikoneessa sillä seurauksella, että kumpikin linssi irti ja muovitupit

hukassa. No "hellää" hoivaa tyyliin jakoavain ja kädet niin taas mennään eteenpäin samoilla

laseilla. Ei uskoisi jos näkisi ne pöydällä. Taisi käydä tuuri mulla. :dunno:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä helle ottaa jo koville. Ajatukset seilaavat ilman kapteenia, jos niin voi sanoa.

 

Menin päivällä penkomaan varastoaittaa josko löytyisi jotkut vanhat housut joista leikata "puutarhashortsit" kun en löytänyt yksiäkään shortseja. Unohdin siinä penkoessa housujen etsimisen ja huomasin hienoisen kiukun heräävän - minkä takia nämäkin eri pariset lasit ja kannettomat lasipurkit on pitänyt säilöä hyllyjen tukkeeksi? Syytin mielessäni äitiäni joka oli ihan parantumaton hamsteri, ne olivat äiskän jemmoja. Otin muovikassin ja keräsin kaikki lasikipot kassiin, nyt ne lähtisivät lasinkeräykseen.

Ripustin kassin motskarin kytkinkahvaan ja lähdin ilman kypärää päryyttämään männikön halki metsätietä puolen kilsan päässä olevalle keräyspisteelle. Osan matkaa ajoin kilpaa tavarajunan kanssa ja villisti päässä soi "boooorn to ne wild..." ja pitkät hiukseni vilahtivat mutkissa välillä sivupeileissä. Oooo jee, se oli vapautuneisuutta kuvaavaa musaa, näytin iloiselta kesähipiltä.

Kippasin lasit suurieleisesti keräysastiaan... tuntui hienolta vapautua turhasta roinasta.

...vaan mitä silmäni näkivätkään viereisessä keräysastiassa? Kolme upeaa vaasia!? Hemmetti, ne olivat tosi upeita lampun kupuja. Pölyisiä tosin. Musiikki lakkasi soimasta päässäni ja huomasin hyräileväni "pahaa sutta ken pelkäisi, pelkäisi..tittuttiidiidii.." ja keräsin muovikassiini niitä lampun kupuja.

Töröttelin hyvin hissukseen takaisin kotiin (ne lasikuvut mahtuivat hyvin sinne aitan hyllyyn) ja päässäni kuului nakuttava motkotus ilman kypärää ajelemisesta.

 

Tässä samat hamsterigeenit heräilemässä vanhemmiten, mitkä ovat äidissäni aina ärsyttäneet ihan älyttömästi...

 

 

 

:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ei vissiin kauheasti ole piipahtanut vanhuksia. No onneks minä oon olemassa. Olen kuunnellut kesän aikana oikein vanhaa cd:tä (ACDC) en ole uskaltanut kuunnella noita uusimpia ACDC:n keikkoja (Axl Rose) ja tänään sitten menin juutuupiin ottamaan selvää miltä bändi kuulostaa nykyisellään. 

Olin kyllä huojentunut. High Way To Hell kuulosti ihan hyvältä. En saanut sydäriä. Axl Rosen ääni on mahtava.

- Varjelkoon muuten sitä tulevaisuuden vanhainkotia, nykyisillä äänieristeillä, kun meitsin sukupolvi hilataan hoitoon.

Siriumish

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie luen melkein kaiken, mutta sitä on tullut niin "vanhaksi" ettei jaksa keksiä mitään sanottavaa ;_;

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaippa minä kuulun nykyään tähän ketjuun koska ikävuosia on 30 ja lisää tulee ensi kuussa yksi lisää.

 

Mitäpä minulle sitten? Ei kait ihmeempiä. Krapulat tuntuvat pahemmilta kuin vielä 2-3 vuotta sitten. Ei välttämättä fyysisesti mutta mielialanvaihtelut ovat massiivisia, vaikkei olisi tehnyt yhtikäs mitään. Niimpä nykyään tuntuu, ettei baareilu, muuten kuin keikkojen yhteydessä, kiinnosta. Halu pitää omasta kehosta huolta on lisääntynyt.

 

Tänään kävin juoksemassa Kuopiossa elämäni ensimmäisen puolimaratonin, ja tavoitteeni alittaa tunti ja 45 minuuttia täyttyi selvästi. Olen enemmän kuin tyytyväinen suoritukseeni. Vielä minä joskus maratoninkin päihitän. Se on ollut yksi haaveistani. Vaiko kenties yksi ikäkriisin piirteistä? Kuten vaikkapa mietinnät, kokeilisinko benjihyppyä ja/tai muuttamista uuteen kaupunkiin. Toisaalta minulta on jäänyt kokematta monia sellaisia asioita, joita jo 18-vuotiaat ovat saavuttaneet. Muttei näistä nyt sen enempää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Krapulat tuntuvat pahemmilta kuin vielä 2-3 vuotta sitten. Ei välttämättä fyysisesti mutta mielialanvaihtelut ovat massiivisia, vaikkei olisi tehnyt yhtikäs mitään. Niimpä nykyään tuntuu, ettei baareilu, muuten kuin keikkojen yhteydessä, kiinnosta. 

 

Tämä. Nuorena poikana joi viikon, kärsi päivän krapulasta. Nykyään se on toisin päin. Ja krapula iskee kunnolla vasta 3 päivää humpsuttelun jälkeen. Siksipä en paljoa juokaan enää. Nytkin juhannuksen jälkeen en ole maistanut pisaraakaan alkoholia. Baareissa käyn ainoastaan soittamassa keikoilla. Noh, seurusteluravintolaan eksyy ehkä kerran vuodessa... sitä jotenkin huvittuneena ajattelee, että itsekin joskus ollut sekoilemassa täyskännissä tanssilattialla. Enää ei kehtaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, sama täällä jo vuosia. Nykyään sitä on tuon alkoholin kanssa kypsynyt tuolle saunakalja ja pari sormellista hyvää viskiä osastolle. Keikatkin tulee käytyä katsastamassa ihan kahvilinjalla. Sitä ei vain enää kestä sitä järkyttävää krapulaa, joka kunnon törpöttelystä syntyy. Kesällä tuli kertaalleen kokeiltua paikallisen festarin aikana mitä wanha kestää ja sitä ekaa kunnon känniä pitkiin aikoihin joituikin sitten parantelamaan pari päivää.

 

Ei vain enää sovi moinen humputtelu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen viimeksi ollut krapulassa 6 vuotta sitten. Alkoholia tulee juotua aina vaan vähemmän ja useimmiten kuluu kokonainen kalenterivuosi ennen kuin ostan jotain siideriä tai lonkeroa kaupasta. Se valtava vitutus, joka iskee alkoholia juodessa, tuntuu pahenevan vuosi vuodelta, joten parempi tulla toimeen ilman.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä se taas on mennyt niinpäin että kun on näin kauan ollut työttömänä, niin kyllä sitä sitten aina löytää "hyvän syyn" juoda useammankin kaljan kerralla, varsinkin viikonloput ovat pöyristyttäneet itsenikin. Ja tiistai-iltaisen "lenkkisaunan" jälkeen ei ole ollut temppukaan juoda kasipäkkiä tai kymppisäkkiä "saunakaljaksi".

 

Ja mitä itse juomisen vaikutuksiin tulee, niin itsellä se on mennyt siihen että saatan viidentoista juodun kaljan jälkeen vaan katsoa että "ai kello on jo puoli neljä, voisi vaikka nukkumista kokeilla", eli olo on ihan fine. Aamulla sitten taas onkin paha olo siitä kauheasta tinaamisesta. Eli toleranssi on kasvanut mutta kosto on silti aina yhtä suloinen.

 

Keikkojakaan en osaa katsoa ilman että on tuoppi kourassa. Muistan toki aina seuraavana päivänä illan kulun (no, biisilistaa en useinkaan täysin)ja aina pääsen kotiin hyvin mutta ei vaan tulisi mieleenkään juoda esim. Tavastialla jotain 4 euroa maksavaa hanalimua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun tuli uutista että Floor odottaa vauvaa niin teki mieli alkaa kutomaan. Se jos mikä on varmaan vanhuuden merkki? Puoliksi virkkasin, puoliksi kudoin uuden käsinuken - se on patagonialainen tsintsilla - melki viikko siinä meni. Nyt virkkasin sille hatun.

Mikä ihmeen tönäys vauvauutiset aina on sille mieliteolle alkaa penkoa villalankoja? Ei oo ensimmäinen kerta. Onko se muuten joku naisten tapa vai alkaako kukaan mies kutomaan tämmöisessä tilanteessa? (Vai alkaako miehet huomata yhtäkkiä kaupoilla kulkiessaan kaikki autoradat ja muovimopot?)

 

S

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkästä aikaa kuuntelin Nightwishia. Tulin sitten tänne katsomaan onko jotakin mennyt ohi (niinku oon jo vanha ja raihnanen ja menee ohi niin paljon asioita). Niin vanhaksi olen tullut etten jaksa kirjoitella blogeihinikaan mitään kovin usein vaan erittäinkin harvoin.

...oho.... väärä linkki... (se vanhuus) Tätä aloin kuuntelemaan: (Äskeinen oli kommenttilinkki erääseen taideteokseen facessa,keskiaikaiseen kuvaan missä nainen ratsastaa käärmepäisellä vuohella.)

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa minä olen vissiin ainut vanhus täällä.

En tiedä kuinka päin olisin kun tuli uutta mietittävää. Eilen illalla mietin miten typerää on mennä nukkumaan kun ei ole mitään jännittävää projektia. Viime vuonna oli paljon jännittäviä juttuja mitä ajatellessa aika kului kuin siivillä. Nyt oli muutama viikko tyhjän panttina oloa enkä osannut nauttia laiskottelusta yhtään. Epävarmuus seuraavista työhommista on raskaampaa kuin vaikka ympärivuorokauden piirtäminen (mikä toki saa vanhat nivelet narisemaan ja jalat puutumaan niin että lentää naamalleen kun lähtee kävelemään).

No, vedin sikeitä aamulla kun puhelin soi. Vähän kärttyisänä luulin on lehtikauppias kun vieras numero, siltä varmaan kuulostinkin. Minulle pöllölle siellä yksi kustantajan tyyppi väänsi sitten rautalangasta kuka on ja mistä soittaa. Aika hirveää se tunne että tajuaa hitaasti puhuvansa työasioista ja että viisaammaltakin voisi kuulostaa. Ja innokkaammalta..

Onnekseni kuitenkin huomasin ettei älylliset rajoitteeni aamutuimaan vaikuttaneet keskustelun lopputulokseen. Ei ne minun älystä onneksi piittaa, vaan siitä minun piirustusjäljestä. Pääsen kohta taas hommiin.

Nyt kun mieliala koheni, päätin että alan huomenna kuntokuurin. Kaivan sukset esiin. Hiihdän varulta tasaisella maalla, niin huono on kunto etten pääse varmaan mäkiä ylös. Ja alastulo voisi olla suorastaan suisidallia.

:P

 

S

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kylläpä ootte vanhoja, ihan 30-vuotta mittarissa monella. Minä täytän marraskuussa vasta 56-vuotta. Muistan oman kolmenkympin kriisin, kyllä siitä ohitse pääsee ilman suurempia ongelmia. Pitääkö avata oma ketju yli 50-vuotiaille vai voinko näin dinosauruksena kirjoittaa tässä samassa ketjussa. Saako täällä kirjoittaa muista bändeistä, katsoin että eräs toinen ketju oli lukotettu kun siinä ei kirjoitettu Nightwishista. No sanotaan asia sitten vaikka näin. Tiistaina menen stadiin Nosturiin katsomaan bändiä joka on ollut Nightwishin lämppärinä ainakin siellä Jenkeissä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

On pitänyt vanhan kääkän tässä yrittää ottaa rennommin ja levätä, ja ajattelin kokeilla rallipeliä. Nuoriso rakensi minulle kunnon tietsikan, ja siihen ilmestyi rallipeli, kas vain... Ohjain oli vielä niin vieras kampe minulle eilen, että hyvä kun tiesin kuinka päin sitä pidellään - ja VIHAAN ralleja kun ne menevät tuosta pihan ohi joka helkkarin vuosi. Pitkin hampain valikoin auton ja reitin, kello taisi olla viisi iltapäivällä .......niin yhdeltätoista maltoin lopettaa.

Vanhaksi tuleminen taitaa olla kuitenkin enemmän pelkkiä numeroita ja psyykkistä kriisiä, tunsin näet itseni iloiseksi viisivuotiaaksi monta tuntia.

Kannattaa kokeilla uusia juttuja eikä jumittua vanhoihin harrasteisiin, jos ne tympivät. Vanhakin nääs oppii!! Tänään ajan Monte Carlossa, on muuten viheliäinen reitti, mini oli jo ihan kurtussa pari kertaa. Kokeilin neliveto subaruakin ja jotain kämästä ford escorttia, mutta ei ne vedä vertoja mini cooperille.

S

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this