Sign in to follow this  
NwArska.

STAM1NA

23 posts in this topic

Mielestäni erittäin ajankohtainen bändi ja siksi ajattelinkin herättää keskustelua bändistä tänne...

 

Eli uus albumi nimeltään Viimeinen Atlantis tuli ulos 10. päivä eli keskiviikkona ja 3 kertaa sen läpi kuunnelleena voin sanoa että bändi on osunut jonkinmoiseen kultasuoneen! Levyn teema on silkkaa neroutta ja biisit rautaa!!

 

Suosittelen. Ja jos ei oo varaa ostaa niin täältä voi kuunnella ilmattex! http://www.levykauppax.fi/sakara/artist/st...einen_atlantis/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi pojat..

Stam1na on luultavasti tällä hetkellä ehdoton lempibändi(ainakin melkein.)

Sitä on tullut kuunneltua jo debyytin ajoista, ja voin sanoa, joka biisi on puhdasta kultaa. En nyt kuitenkaan jaksa ruveta analysoimaan enempää, tänään on ollut tarpeeksi analyysia..

Joka tapauksessa Viimeinen Atlantis on parhaita levyjä, mitä olen ikunaansa kuullut. Olen ollut viimeiset pari päivää aivan ylikierroksilla sen takia, levy on kuunnelta toista kymmentä kertaa läpi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään (la 13.2) hesarissa juttua Stam1nasta ja uudesta albumista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeinen Atlantis rupeaa pikkuhiljaa uppoaan tännekin suuntaan. Parin ensikuuleman jälkeen levy oli pettymys, ei vaan iskenyt, mutta nyt kun enemmän olen jaksanut levyä pyörittää soittimessa, niin olen levystä rupenut pitämään aikalailla. Rikkipäähän tykästyin itse asiassa jo viime kesänä, kun sitä joillakin festareilla soittelivat. Nyt sitten kovasti odotellen että pääsen taas bändin livenä näkemään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole ikinä tajunnut sitä hirveää hypeä mitä tämä bändi on kohdannut. Itselleni musiikista tulee lähinnä mieleen Klamydia soittamassa Slayeria. Toisaalta, jokaisella on oikeus tykätä mistä vain, mutta jotenkin ärsyttää kun nimenomaan tämä bändi on sellainen "josta nyt vaan pitää tykätä" ja joka paikassa toitotetaan bändin "ylivertaisuutta". Jos bändi oikeasti olisi niin kuuminta hottia, niin luulisi Nightwishin myyntilukujen tulleen aikaa sitten jo täyteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeinen Atlantis vaikuttaa parin biisin perusteella melko mielenkiintoiselta levyltä. Aikaisemmat kolme, Raja etenkin, tippuvat lujaa ja odotukset tätä kohtaan on melko korkealla. Tuskin Lemin pojat mitään paskaa aikaan saavat.

Share this post


Link to post
Share on other sites
En ole ikinä tajunnut sitä hirveää hypeä mitä tämä bändi on kohdannut. Itselleni musiikista tulee lähinnä mieleen Klamydia soittamassa Slayeria. Toisaalta, jokaisella on oikeus tykätä mistä vain, mutta jotenkin ärsyttää kun nimenomaan tämä bändi on sellainen "josta nyt vaan pitää tykätä" ja joka paikassa toitotetaan bändin "ylivertaisuutta". Jos bändi oikeasti olisi niin kuuminta hottia, niin luulisi Nightwishin myyntilukujen tulleen aikaa sitten jo täyteen.

 

En rupea ruotimaan bändin laatua tai sen puutetta, (sillä tein mielipiteeni jo kai aika selväksi) mutta kenties myyntilukujen alemmuuteen on mm. sellaisia syitä, kuten se, että yhtye esittää musiikkinsa suomeksi, joten ulkomaiden markkinat eivät ole kovin toiveikkaissa mitoissa.

Lisäksi Stam1nan musiikki on huomattavasti marginaalisempaa kuin Nighwishin (en itse tosin näe juuri mitään syytä verrata näitä kahta, mutta nyt kun toit esille...).

Siinä missä Nightwish esittää usein hyvinkin lempeää ja helposti lähestyttävää musiikkia, Stam1nan musiikki on jonkinlaista progressiivista trash-death-mikälie-metallia. Se ei välttämättä ensimmäisenä iske suureen yleisöön.

Ja erityisesti vokalisoinnissa on paljon eroa: esim. Marcolta irtoaa kunnon sirkkelit halutessa, mutta Hyrdehän hoitaa melkein läpeensä lestinsa kirkunan omaisella huudolla.

(Elääkä vaan ottako tuota kritiikkinä nw:tä kohtaan, arvostan ja kuuntelen sitä, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on oman alansa paras.)

 

E:// Lisättäköön vielä, että Stam1na on ehtinyt haalia kuulijakuntaa vasta vuodesta 2005, jolloin debyytti julkaistiin. Nw:nhän debyytti julkaistiin 1997.

Edited by Paha Koljo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostellaas wanhaa ketjua kun Radio Rock soittelee bändin uutta levyä, Noceboa, keskiyön ensisoitossa.

 

 

PIRU VIE MIKÄ LEVY! Ensifiiliksenä se, että nyt tuli kyllä onnistuminen. Jokaiselta bändin levyltä on löytynyt tukku hyviä biisejä, mutta Rajalla ja Viimeisellä Atlantiksella jäi vähän jo kaipaamaan alkuaikojen asennetta ja raivoa. Hifistely on ihan kivaa, mutta tarkoitus olisi soittaa metallia, jossa soisi olevan munaa :P Nytpä sitä on löytynyt. Jo Valtiaan uudet vaateet -videobiisin kuullessa tuli vahvat UKK-fiilikset. Nyt kun viimeinen biisi lähtee ensisoitossa käyntiin, niin voi vain nyökytellä tyytyväisenä: uudempi ja taiteellisempi ilmaisu lyö kättä upeasti alkuaikojen raivon kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
En rupea ruotimaan bändin laatua tai sen puutetta, (sillä tein mielipiteeni jo kai aika selväksi) mutta kenties myyntilukujen alemmuuteen on mm. sellaisia syitä, kuten se, että yhtye esittää musiikkinsa suomeksi, joten ulkomaiden markkinat eivät ole kovin toiveikkaissa mitoissa.

 

Miksi sitten Moonsorrow ja Finntroll kiertävät enempi vähempi jatkuvasti ulkomailla? Ei heidänkään sanoituksista joku saksalainen tai belgialainen ymmärrä taatusti sanaakaan ja silti tuvat ovat koko ajan turvoksissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska Keski-Euroopassa on meneillään aikamoinen folk-metal-villitys.

Mitä sillä on väliä paljonko bändi myy, ei sitä ole käsittääkseni ennenkään pidetty laadun takeena..

 

Kuuntelin levyn eilen Rockilta ja huomenna saan sen käteeni. Myöntää täytyy, että pelkäsin, miten Atlantiksesta muka voisi parantaa, mutta näin yhden kuuntelukerran jälkeen tuntuu tässä Nocebossa olevan potentiaalia vaikka mihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Miksi sitten Moonsorrow ja Finntroll kiertävät enempi vähempi jatkuvasti ulkomailla? Ei heidänkään sanoituksista joku saksalainen tai belgialainen ymmärrä taatusti sanaakaan ja silti tuvat ovat koko ajan turvoksissa.

 

Osittain syy on myös siinä, että Stam1nan musiikissa lyriikoilla on suurempi merkitys. Finntroll tai Moonsorrow toimisi vallan mainiosti (IMO) myös instrumentaalisena, Stam1na ei niinkään. Pahan Koljon mainitsema folk-metal -buumi on tosin selkeästi suurempi syy.

Edited by Tuff

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ostin Nocebon tänään. Aikamoinen metsästäminen siinä oli, sillä levyn saapuminen kauppojen hyllyille ajallaan ei taida olla itsestään selvyys Mikkelissäkään.

 

Olen kuunnellut sen jo kuudesti, enemmällä ja vähemmällä keskittymisellä. Erittäin loistavaa shittiä. Etenkin tämä singlenä julkaistu Valtiaan Uudet Vaateet on mieleeni. En nyt heti kehuisi paremmaksi kuin Viimeinen Atlantis, mutta eroja löytyy sen verran, ettei yksikään Nocebon biisi sopisi edelliselle albumille tai toisin päin.

 

 

Edit n. 15 kuuntelun päivitys: Nyt kehun Noceboa jo paremmaksi kuin Viimeinen Atlantis. Kuuntelen ja kuuntelen, mutta se ei tylsistytä vaan paranee koko ajan ihan helvetisti.

Edited by Substance

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen pettymyksen jälkeen, jonka Viimeinen Atlantis aiheutti, en kovin innolla tätä edes odotellut vaikka selvä oli että aion albumin kyllä tsekata. Oli oikein mukava yllättyä positiivisesti, levyhän toimii loistavasti. Yhtenäinen kokonaisuus, jolta on vaikea lähteä nostamaan biisejä ylitse muiden. Levyn loputtua jää sellainen tunne että joko tämä jo loppui, olisin voinut kuunnella vielä lisääkin, mitä Viimeisen Atlantiksen kohdalla ei tapahtunut. Minulle tämä ei ole paras Stam1na-albumi on todella laadukas tuotos kuitenkin yhtyeeltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusi levy toimii livenä aivan loistavasti, eilisen Turun keikan perusteella. Settilistassa oli todella paljon uutta materiaalia, mutta keikkatilanteessa sitä ei osannut pitää pahana asiana, kun se vaan toimii niin törkeä hyvin. Uudelta levyltä kuultiin (correct me if I'm wrong) kaikki suomenkieliset kappaleet.

 

Hauskana yllätyksenä Stam1na oli raahannut mukaansa tämän Apocalyptican sellistin, Eloonjäänyt oli todella hienoa kuulla sellon kanssa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jyväskylän Lutakossa (10.3) olisi tarkoitus nähdä yhtye seuraavan kerran. Ensimmäisen kerran näin Stam1nan livenä viime vuonna Kuopiossa. Eipä ole muuten koskaan ollut paita niin märkä kuin sen keikan jälkeen. Odotan nytkin vauhdikasta iltaa. Ei ole oikeastaan mitään erityisiä biisitoiveitakaan. Sama vaikka soittaisivat pelkästään koko uuden levyn läpi. Toivon kuitenkin lähes puolentoistatunnin keikkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mä nyt ostin noi Stam1nan muutkin levyt, ja... Ehkä ne vaan aukeavat hitaasti. Debyytti ei vieläkään ole tullut postissa Cayman-saarilta ei Levykauppa Äx:n varastolta, mutta mitä Rajaa ja UKK:ta olen kuunnellut, häiviävät ne kumman selvästi edelleen erinomaiselle Viimeinen Atlantis levylle. Stam1na oikeasti saavutti tuolla VM:llä jotain aivan uskomatonta. Kuuntelen sitä erityisesti lenkillä jolloin ne viimeiset hengästyneet biisit menevät yhteen sopivasti oman rasittuneisuuteni kanssa. *****, maailman paras levy koskaan, ikinä. Onhan tuo Nocebokin upea, mutta ei se sittenkään tätä paremmaksi yllä.

 

Mitä minun nyt pitäisi panna merkille näiden vanhempien levyjen kohdalla, jotta ne kolahtaisivat vähän lujempaa? Yhtä asiaa kuitenkin pidän itsestäänselvyytenä. Haluan päästä Stam1nan keikalle vielä toistekin tänä vuonna. Maalla, Merellä, Ilmassa pitää kokea livenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Merkillepantavaa Stam1nan tuotannosta.... Noh, omia suosikkibiisejä ja ajatuksia levyistä voin ainakin heitellä. Tosin pitää jo tässä kohtaa mainita, että voivat olla kohdallasi reiluja huteja, ihan siitä syystä että itse taas pidän Viimeistä Atlantista Stam1nan levyistä selvästi heikoimpana.

 

Debyytti on kokoelma hyviä biisejä, kuten useilla bändeillä debyyttilevy on. Punainen lanka on ehkä hieman hakusessa, mutta kovia ralleja piisaa reilusti. Jotain biisejä jos mainitsisi, niin esimerkiksi Kadonneet Kolme Sanaa, Koe Murha!, Koirapoika ja Paha Arkkitehti.

 

Uudet Kymmenen Käskyä onkin sitten oma suosikki bändin tuotoksista, selkeästi paras kokonaisuus. UKK on yhtenäinen, levyllä on biiseissä enemmän sujuvuutta kuin debyytillä, mutta UKK ei vielä tunnu tinkivän raivosta tyylikkyyden kustannuksella. Parhaita biisejä levyltä ovat koko tuotannon helmi Merestä Maalle, livebiiseistä kovin Viisi Laukausta Päähän, Vapaa Maa ja esimerkiksi hieman kevyempi videobiisi Likainen Parketti. Joskus on tullut kuvailtua debyyttilevyä kuin epämääräisenä höyhen/karvapallona, vähän keskenään ristiriitaisia aineksia yhdessä. UKK onkin sitten tuotannon ärhäkkä piikkipallo, metal as hell :D

 

Pallovertauksia jatkaakseni, Raja onkin sitten tuotannon metallikuula. Siitä tuntuu puuttuvan jonkun verran säröä ja asennetta vaikka kova onkin. Hyviä biisejä kyllä, mutta kokonaisuus ei yllä UKK:n tasolle. Kovia biisejä levyltä sitten ovat esimerkiksi levyn hyvään alkuun saattavat Hammasrattaat ja Susi-ihminen, takuuvarmaa livekamaa. Levyn loppupuolen helmiä taas ovat piinkova Luova Hulluus ja Stam1nan paras kevyempi veto, Muuri.

 

Sitten tuli Viimeinen Atlantis. Joittenkin mielestä bändien tulisi olla kantaaottavia lyriikassaan, itsellä meni VA:n maailmanparannus hieman yli. Onhan VA:lla hetkensä, mutta jos nykyiselläänkin tulee mieli kuunnella Stam1naa, niin VA on kaikkea muuta kuin ensimmäinen valinta. Levyllä on toki ihan hyviä biisejä, mutta muilla levyillä on parempia. Levyn kohokohtana on Eloonjäänyt, biisin jälkipuolisko on upea selloineen. Onneksi lähdin Klubille katsomaan Stam1naa, kun olivatkin raahanneet Apocalyptican kaverin soittamaan tässä.

 

Tällä hetkellä ainakin, jos levyt pitäisi rankata paremmuusjärjestykseen, niin imo UKK > Nocebo > Stam1na > Raja > Viimeinen Atlantis. Debyytin ja Rajan keskinäinen järjestys on tuntunut vaihtelevan Rajan ilmestymisestä lähtien ja Nocebo menee UKK:n taakse, mutta ehkä hieman noiden edelle. Saa nähdä mitä aika tekee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Debút tuli ja kaikki räjähti. Todella hieno levy. Pyörittelen näitä muitakin nyt semmoisen viikon ja kirjoittelen fiiliksistä sitten lisää. En tosin viitsisi pistää mihinkään järjestykseen, sillä tästä joukosta yksikään levy ei varsinaisesti ansaitse jäädä hännille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulee tuplat, mutta näin ainakin ilmoitan, että täällä on uutta kamaa luettavaksi.

 

Olen nyt kuunnellut nöitä levyjä koko viikon. Jopa siihen pisteeseen, että kämppis sanoo "eks sä v*ttu vois kuunnella välil jotain muuta!?" Haha.

 

Nää levyt on tällä hetkellä päässä aika sekaisin, sillä olen yhden levyn loppuun kuunneltuani aloittanut suoraan toisen. Muistan useista biiseistä osia ihan selvästi, mutten ole varma nimistä ja edes millä levyllä ne olivat. Tämähän on vain hauskaa, sillä se on vähän sama kuin repisin agressiivisesti lahjapaperia paketin päältä johon sitä on kääritty sata kerrosta.

Stam1na LP - Olen erittäin tyytyväinen tähän levyyn. Sillä ei ehkä osata yhtä paljon temppuja kuin muilla Stam1nan levyillä, mutta jokin muu asia korjaa puutteita. Tai sitten syy on se, että Stam1nan jätkät oli tällä levyllä kuitenkin aika nuoria ja lähempänä minun ikääni. Ristiriita on kiva kappale, koska se kuulostaa koomisesti kertsissä vähän Frontside Ollielta ("Pelastus on tarjolla liput suuren meren taaAAA!"). Erilaisen Rakkauden Todistaja kuulostaa vuorostaan kertosäkeessä Teräsbetonilta. Kadonneet Kolme Sanaa on nyt ihan huippu, mutta biiseistä koviten tykittää silti Peto Rakasti Sinua.

Uudet Kymmenen Käskyä - ...on toistaiseksi avautunut levyistä vähiten. Toimivuuden kokonaisuutena kyllä tuntee, ja on tällä levyllä tapahtui selvää kehitystä ensimmäisesät levystä, mutta ne esikoisen Oasis of the Sea'sin raskaat riffit vievät silti voiton. UKK on joka tapauksessa erittäin hieno levy, ja Viisi Laukausta Päähän Stam1nalle eräänlainen käyntikortti.

 

Raja - Nyt menee vaikeaksi. Tässä levyssä on paljon hyvää, mutta mielestäni se putoaa jotenkin UKK:n ja Viimeisen Atlantiksen väliin. Raja on rehellinen ja selkeä levy Stam1nan tuotannossa joka hoitaa kyllä tonttinsa, muttei tee minun mielestäni mitään sen merkityksellisempää.

 

Näidenkin kuuntelujen jälkeen VA ja Nocebo jäävät silti kärkeen Stam1nan tuotannossa. VA:ta olen kehunut jo tarpeeksi, mutta Nocebossa miellyttää eniten se, että se on niin hitsin tarttuva ja tasapainoisen vahva levy. Tosi hyvä kevät, kun voin kuunnella tällaista musiikkia. Elämän ilot löytyvät usein pienistä tekijöistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Stam1naa on tullut kuunneltua jo vuosia, mutta nyt Nocebon myötä iski pitkästä aikaa kunnon buumi päälle, ja vanhempikin materiaali on avautunut ihan uudella tavalla. Olen alkanut tykätä esimerkiksi Rajasta tosi paljon, vaikka ennen kyseessä oli minulle lähinnä se heikoin levy. Koko albumin loppupuoli (Kädet vasten lasia, Luova hulluus, Muuri, Murtumispiste) on täyttä timanttia, ja pari noista on noussut hyvinkin korkealle lempibiisien pitkällä listalla. En tiedä mikä tässä sitten ennen mätti; onhan levy toisaalta jossain mielessä "hillitympi" kuin Stam1nan muut tekeleet, joten ehkä se sitten. Juuri tämän levyn ilmestyttyä innostus bändiin itse asiassa hieman lopahti silloin aikoinaan, mutta Viimeinen Atlantis herätti sen kyllä tehokkaasti uudestaan. Teemaltaan ajankohtainen ja hyvä levy muutenkin, mutta Eloonjäänyt on tosiaan sen sortin biisi, että parempaa Stam1na ei ole mielestäni vielä tähän mennessä tehnyt. :heart:

 

Noceboa on nyt siis tullut kuunneltua aika lailla myös, ja huonoa sanottavaa siitä ei juurikaan ole. Vähän vaikea tätä on suhteuttaa muihin levyihin, ei ehkä paras, muttei missään nimessä huonoinkaan. Lahden keikalla tuli todettua sekin, miten hyvin biisit toimivat livenä (kuten Stam1na yleensäkin toisaalta). Onneksi seuraavalle keikalle pääsee jo huomenna, näiden meininkiin ei ihan heti kyllästy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

SLK:n kanssa on tullut vietettyä muutama tovi tänä viikonloppuna. Hurjasti fanit ainakin tuolla Stam1na.com sivustolla levyä kehuu, mutta en minä saa tästä parempaa levyä kuin Atlantis tai Nocebo vaikka miten päin kääntäisin. Noh, lukekaa vaikka vähän ylempää että miksi. Stam1na on aina onnistunut pitämään levyt yhtenäisenä ja kasassa alusta loppuun todella hyvin, joten kun SLK rikkoo kaavaa ja tuo sekaan todella erilaisia juttuja, se tuntuu aluksi oudolta.

 

Ensimmäisenä on rypäs selkeitä ja nopeasti aukeavia biisejä. Siis selvää hittikamaa. Viides kappale Masiina on itselleni inhokki, mutta sitä seuraava Heikko Ehkä on ihan tajuttoman hyvä biisi. Loput kappaleet toisaalta tuovat mielikuvia menneisyydestä, mutta myös tarjoavat isoja yllätyksiä. SLK:sta jää päällimmäisenä mieleen keskittyneisyys ja riisutumpi ilmaisu. Tunnelma on etenkin Kolmen Minuutin Hiljaisuus instrumentaalissa suorastaan hyytävä. Paikoin vahva black metallisuus joissakin kappaleissa alleviivaa levyn kuoleman teemaa. Edellisillä levyillä suurien ongelmien riivaamat päähenkilöt pyristelivät pysyäkseen hengissä, mutta SLK:lla he yksinkertaisesti luovuttavat.

 

Extra DVD:n Pakkahuoneen keikka 2013 ja tuore K18V dokkari olisivat oikeuttaneet myös oman erillisen julkaisunsa, mutta yhtye on ilmeisesti laittanut ne mukaan kiitoksena ja palveluksena faneille. Samalla vahvistuu ajatus, ettei Stam1na ole vain pelkkää viihdettä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Allekirjoittaneelle taas Viimeinen Atlantis ja Nocebo ei uponneet ollenkaan samalla tavalla kuin kolme ensimmäistä levyä ja kiinnostus sen takia SLK:ta kohtaankaan ei ollut järin suuri. Uppoaa näin ensikuulemalta huomattavasti paremmin kuin kaksi edellistä albumia yhteensä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä levyhän tämäkin on! En vielä osaa sanoa, mille sijalle tämä uusin Stam1nan tuotannossa sijoittuu mutta se on ainakin varmaa, että SLK:n aloitus- ja lopetusbiisit ovat parasta sitten UKK:n. Panzerfaust on aika harhaanjohtava maistiainen uudelta levyltä koska valtaosa materiaalista on aika melodista. Toki riffit ovat raskaampia mitä parilla aikaisemmalla levyllä ja temmot ovat myös hieman nousseet. Itse huomaan riffeissä ja sovituksissa uusia tuulia. Hienoa, että ei ole jääty polkemaan paikalleen vaan joka levyllä on yritetty vähän rikkoa kaavaa. Koskettimet ovat saaneet taas vähän enemmän tilaa. Tätä nykyä on edes vaikeaa kuvitella Stam1naa ilman Emilin koskettimia. Tulevaisuudessa olisi muuten hauska kuulla Emilin sävellyksiä, kuten myös Devin Townsendia tuottajana Stam1nan levyllä.

 

Raja on ainut kokonaisuus, joka ei ole uponnut minulle vaikka sisältääkin joitakin erinomaisia, yksittäisiä sävellyksiä. Jotenkin vähän kliininen ja tasapaksu omaan makuuni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this