Sign in to follow this  
Followers 0
Melankolikko

Toukokuu

57 posts in this topic

Juurikaupunki

 

Ulottuvuus kuulainen

 

punottujen sivujen

 

kuin lukisi laulua satakielen

 

aukaisisi kahvattoman oven

 

paljastaisi päiväkirjainten parveilun

 

 

 

Liekki hyvän mielen

 

palaa kasvoille sen

 

joka on

 

kaikki se valo

 

jota emme kerro

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Syvä huokaus

Purematta nielee, hotkii

mummolan maisemat

leivinuunin kotoisan lämmön

Puhaltaa omansa lentoon

Puiden kohdussa tallotut sielunkärpäset

kuohkeiksi sekoittuvat

Kuunnellaan saattoväkeä

On niin helppoa olla

veriraekuuro

jalkojen alla

Risukkopäinen, ihmisenkaltainen

Uusi uljas hanki

jolla on luunvalkea ääni

peittonaan

Sokeina nauretaan

kirjekaveria etsiessä

Niin kauan kuin maa on

tyhjää

ja tyyneys lasia

täällä vielä uneksitaan

useita puita

puheenaiheiden loppuessa

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

jo vierivät kauemmas
                      talven rupeamat
aamun pellavapäät roikkuvat
pellon tasalla
               ostavat kevään tuoksut
 

kukkia meloessa yöllä
                aurinko kaipaa meitä
kasa kuorittuja
                               enkeleitä
sängylle sihahtelee täyttymys

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuuma askel

 

Hetki vain

ja kaikki latautuu

Hetki vain

ja kaikki unohtuu

 

Kaunokainen

huulillain

 

Sivu värjäytyy

 

Kiitos

kauan vuotaa

Kiitos

kauan satuttaa

 

Kadonnut

iholtain

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Väliverho

Ensimmäinen siirto

Väliverhon jälkeen toinen

Saaren helmat märehtivät

monia teorioitaan

Niissä eivät enää linnut lennä

Eiliset kuvitelmat

ovat yöllä

jäätyneet

Ja kaislojen orjantappurakruunut

raapivat päitään

 

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

liian kaukana

mantereista

näköalapaikoista

 

hiljaisuus

meteli

 

nostivat purjeet

 

nuuhkaisivat lakattua puuta

 

avasivat silmänsä: peittelivät

kiiltävän kyyneleensä sinne

mistä kaikki alkoi kerran

 

syksyn lilasta

sinen taivaalliseen syliin

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

*miettii*

 

 

*miettii edelleen*

 

 

*miettii lisää*

 

 

 

suurenmoiset rivit

 

rakentuvat

 

 

 

Kaiut jaksavat

 

kuunnella kyllä

 

 

äyskäröinnin ääniä

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Utua

 

Pulleat varvut käsissään

 

verkostoituvat

 

planeettojen, Plejadien kuoron tahtiin

 

 

Sieraimista

 

kynsien alta heijastuvat

 

aamuttoman aamun kaipaukset

 

Kaivausten alla huokailevat hävyt

 

 

Lakata olemasta

 

 

Tai olla katsomatta

 

iltaisin kiiltokuvamaisia biofilmejä

 

Järjen huokoisia sävyjä

 

esivalmisteluseulan läpi kaiken kinokseen

 

 

Juopuneet merihuulet

 

ryöstää omaisuuksia

 

Vesi on kiinnostava elementtinä

 

Se ei kiellä olemassaoloaan

 

 

Erittää sinusta pihkan tuoksua

 

Pyytää peremmälle

 

peremmälle

 

 

rohkeasti

 

 

Mutta sivua ei löytynyt

 

Ei yhtään aukinaista nystyrää

 

Rikkinäinen ovisilmä

 

Eros jatkaa kipinävuoroaan

 

 

Siinä hetkessä herää kävyt

 

Tatuoituna mikroskooppinen elämä

 

Nuolee kuvaasi

 

Juo vielä kerran, jotta voisi virrata vapaana

 

Liitää ylitsesi

 

Kipunoita

 

 

Alttaritaulu, syntymämerkki

 

Ylhäällä joen varrella oven kolahdus takanasi

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rannalla

ikäännyn tuuleen

Elän alkupisteen; Kolumbuksen muna

peikkometsää, mustaa laavahiekkaa

Tästä se reitti alkaa

juurtuu, vihertyy

kokonaiseksi, ikuiseksi romaaniksi

Lämmintä. Lempeä. Kirkkaampaa

Kymmenmetrisiä kanervapuita

Sipulikiveys, helppoa maastoa

Kulkukissat nostelevat mastojaan

Matkan varrella vuohia, mehitähtiä

ja vuoristokylä

Ystävällisiä ihmisiä

Teiden ritareita

Aah!

Kesän parfyymiä

Silmät tanssivat tangoa

Kyllä Santiago del Teidellä viihtyy

Siellä hedelmöittyy

iki-ihana muistomerkki

Ristien tie johtaa ylemmäs vuoren rinteelle

jossa mahtava alttari

Olenko vielä oikealla tiellä? Olen

Alhaalla rotkossa norsun kärsä

Teiden kuumaisemissa

jylhällä korkealla

alkaa huimata

Ruokaa odotellessa

pieni päivänsäde tervehtii minua

sukellusvenefestivaaleilta

kalojen valtakunnasta

Sedän pieni päivänsäde

Valutat hiuksistasi elämän maljan

Juon

 ja paisun ikävästä

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katalanmarjan kylmä puraisu
täynnä menneisyyttä,
epätoivoa ja kuivuutta

Maa on myrkynvihreällä hiirenkorvalla
ja tuoksuu niin kuin oksennus
kuivuessaan voi vaan tuoksua
Hyvyys ei millään siihen tartu
 
Uhkaus, kiristys, murha
katalanmarja

kuin kissan suu, joka yöllä sairastaa
täyteen kasvaimia

Ei tunne koskaan kevättä
jäljelle jättää aina vain usvan
kantaen lyhtyjä hämärän riepuun
 
Se, joka ärsyttää alastonta vartaloa
hairahtuu teknologiasaatanan houkutuksiin

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kivettyneenä

 

          kynnyksen ede ssä

 

   Vanha jää taa

 

               Kyllä i nen riistokumppanuus

 

 Rauniokaupungit

 

 

 

                Kauniilla kirkontornilla kamala lapsuus

 

      Aseet nukkuvat

 

Niitä kuunnella sa a

 

                 Partate rä  kädessä

 

Pelkää it kuinen

 

 

 sittenkin

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Entisaikojen rippeet jauhautuvat
Nämä tarinat heitettiin junan alle
kuin morsiuskimppu
 
Huolettomien suut jauhavat
Nämä tarinat jalostetaan jalustalle
kuin aarrearkku

Kirsikan siemenet syöstään vallasta
Olin matkustaja
sinussa
 
Entä nyt
kun takana pinnat
ovat katkenneet
 
ja polvet
hiljalleen
liukuvat soratien pintaan?
 
Kovaa, kylmää ja hankaavaa
Meitä on kielletty naarmuttamasta
 
Eikö saisi tuntea mitään?
Onko olemassa elämää tärkeämpää?
 
Huulet hautaavat ajatuksiaan
ja kieli salamoi
marmoriin
 
Kivi vasten lasia
On jauhettua puuta
tiivistettynä välissä
 
Sateen design
Näen paremmin
kun silmäni ummistan
 
Egotripillä
 
Likavesi on syönyt
ikkunalastut
Soi helisevä puro
satujen kuningatar
valssi
vuoden ensimmäinen
 
Tuuli valvoo luitaan
ja ikiomaa
mestariteostaan

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maisema kuulas


eikä kuulu saarnaakaan


 


Tie on valmis


Tarvita ei siipiä laisinkaan


 


Vain linnunmaitoa


Pilvien kuningattaren valuttamana


0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vuodet
 
molempien reunojen
kartoitusta
jaloa leikkiä, kisailua
mielennielun
kielen
ja kaikkien kirjoittaneiden
kesken
 
muodostuvat kirjoituksesta
kirjoitus kirjaimista
jokaisen omista kirjaimista
 
Ne luovat maailmaan uusia yhteyksiä
itsevarmuutta
joka aina uudestaan on murrettava
ettei luule osaavansa kaikkea
 
mutta luonnolleen ei voi valehdella
tai se hylkää
 
täydeksi ei tulla pukeutumalla
rakastetuksi ellei joskus hävetä
 
onko siis kirjoittajan vika
jos joku lukija ei sitä halua nähdä
?

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rannalla kumarassa
rikkoutunut idylli
pälvikaljunurmikko
talven huuhtoma
synkkä runopoika
kiusattuna nurkassa

Kirkkauden äiti
pitsilaulullaan
kosketti läpi unikävelyn
antoi tulevaisuuden näyn
itsestään:

Synnyttää kevätprinsessan
joka elvyttää seremonioin
jokakesäisen alttarin
tuomen tuoksuilla
kiitoskirjekukkasilla
ja sadevesiväreillä ihon kautta

aamun urheaksi kuninkaaksi

 

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä odotan sinua

vesirajalla

 

Riisut minut alasti

avaamalla vain silmusi

 

Varjot ovat pitkiä

Hiljaisina säkeinä

 

todistan unta

kaipaavan polun

 

Näen sen hitaan kasvun

 

Sinä sadat lumena

Jääpilven takaa kuulen

 

vaimeasti jotain tuttua

En saa oikein otetta

 

En muista hidasta kasvua

Näen vain hitaan laskun

 

sydämestäni

 

hiljaisina

 

säkeinä

 

...

 

 

 

 

No jaa, taitaa tämäkin olla yhtä huono kuin kaikki aiemmatkin tekstini.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

valon pimeys virtaa tyhjyydessä

                     rakkaus ikävöi syksyn viisautta

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

"No jaa, taitaa tämäkin olla yhtä huono kuin kaikki aiemmatkin tekstini."

 

Minä ainakin lueskelen hevimpää runoutta ihan mieluusti, enkä osaa alkaa puimaan onko jokin huonoa vai hyvää, kaikki herättää aina kuitenkin uusia mielikuvia.

Aika paljon itse kirjoittelen satunnaiset riimini erityisesti mitään ajattelematta, sanoja vain tulee jostakin ja niitä on kirjoiteltava jonnekin. Väkisin en lähtisi ainakaan vääntämään mitään, lukijalle kenties voisi olla mukavampaa lukea vähän enemmän väännettynä niitä...

Minen tiiä lukeeko niitä minu omia runoja täällä juuri kukaan sillä mielellä että saisi jonkun auvoisan fiiliksen (vai etsiikö joku innokkaammin vaikka kielioppivirheitä niistä).

 

 

Värssyjen virittely on mukavaa, ja vie niin helposti hetkeksi ajatukset pois arjesta ja velvollisuuksista.

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aurinko luikerteli lihavana

                                      keskiaukeamalle

veden jäähtyessä

                         palautui tunto niveliin

 

joen yllä ylikypsä harha

 

kun kaikki on virrannut

vain etäisyys

                  tekee päivästä siedettävän

 

ensinukka sataa keskelle kaaosta

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vedenalainen viljasato

sykkii kohdunkaulaa

myöten

 

Hellyyden synnyttämä

otsaleimu

väistää kallionkielekettä

kotiloturvaan

 

Ikkunalta ikkunalle

livahtaa

kuuroittain pilvien suudelmia

 

hiljaisia, tuudittavia

 

Veteen piirretty ykseys

 

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maa kastaa varpaansa

lähettää seismisen aallon,

jonka vain ihotuulikellot kuulevat

päiväntasaajan halki

0

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kristalliaamu

Raukeat vedet

           säestävät

vielä tuntureiden kuorsausta

 

Tyynellä otsalla

lintujen nimiä

Katkaistun oksan 

ääni

Lehdetön maa tulkitsee

               puiden elekieltä

 

Jo kaukaa voi kuulla

vaivaiskoivujen kuiskintaa,

     poskelta pisaran pilveä

 

Nöyrtyä

 

Olla kaamosneidon

halauksen verran lähempänä

koti-ikävää
Edited by Melankolikko
0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avaruutta ei ole tällä hetkellä

saatavilla

kosmoksen varasto myytiin jo loppuun

 

kompassi antaa vuoronumeron

merinäköala

luikertelee sängyn alta

pujahtaa ulos silmässä olleesta

aukosta

 

heilimöivä vapauden aalto

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikkialla


tyhjäksi valuneet vedet


napittavat kiireesti paitansa. Patjat


ovat pian täynnä lumen synnyttämiä


kukkasia


 


Ympäristö murtuu


ja muotoutuu. Katoaa


niityn ääni. Seinät kiertävät kehää


lepositeissä paeten ikkunoita,


ovia


 


Muistin loputon alku


 

0

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0