Siriumish

Members
  • Content Count

    277
  • Joined

  • Last visited

Community Reputation

3 Neutral

Other Info

  • Your real name
    a e n n i l u k k r i s

Contact Methods

  • Website URL
    sirkkulinnea.blogspot.com
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender:
    Female
  • Location:
    Jyväskylä
  • Interests
    Arts

Entertainment

  • Favourite TV Show(s)/Series
    Sherlock Holmes (Jeremy Brett)

About You

  • Favourite Place
    https://youtu.be/1EBAVPDN0bA
  • Countries Visited
    Norway, Sweden, Denmark, USA, German, Hungary, Austria, Poland, Russia, Estonia
  • Do You Collect Anything
    Stones
  • Do You Play An Instrument
    Triangle.....

Nightwish

  • Favourite Song
    GLS

Recent Profile Visitors

1,513 profile views
  1. Siriumish

    Täysikuu

    Flowers of dawn purr flowers of night yawn In the between they celebrate the short moment in colours A woman wonders if life s that simple Not knowing what to be proud of She stares the day so colourful, and night so black She sees how her pale skin always looks the same. "Not sure what to be proud of I see nothing is wrong but I can feel the chaos, can feel the darkness, the burning hell lurking right under my skin." S
  2. Siriumish

    Scribblings

    Rain is good. ...but some days ago i was lying on my back in the garden for making more video clips of my poem readings the nice lazy rain (which I had thought might be romantic and mysterious) turned too heavy. I am not even trying to get my voice recorded, will do that later after editing the video clips, but my nice (!) make-up was rinsed off!!! Collecting my video bloopers here. "Making art is hard work, painful and drives you mad.." they say. Ok, but then, after becoming crazy, life will be dancing with rainbows and the moon. The silly seconds are in the end of this clip. I was so sure the rain had ruined the whole, serious, dramatic session. Tasmanian Devil If i sink any deeper i may see the daylight in Tasmania. So let me sink in peace. I have seen the northern lights, heard the ice cold poems of my love, there is no room for my tiny heart, which falls in love too easily and cannot be healed. If i sink through the bottoms of two oceans, through the pits of Lord Hades, the Tasmanian devil will be newborn. So let me go in peace if you don’t want my little teeth to rip you in pieces. S
  3. Siriumish

    Scribblings

    Making videos of my poems is not easy... I keep forgetting the lines. "Rain ... it is raining. No more cold, killing dry wind I like this warm, lazy rain see the raindrops are patiently filling up all forgotten pots and buckets, rinsing all the dust away, waking up the dead grass. This lazy rain is summoning up the worms and daffodils... This rain izz good ..." S
  4. Siriumish

    Täysikuu

    Nyt kerään tällaisia videoklippejä joistakin runoistani - ajattelin kerätä niitä joka vuodenajalta ja yhdistelen ne aiheisiin sopivien kuvien kanssa. Eli luen tämänkin runon vielä talvella ja keväällä uudelleen. Ihan lopuksi luen vielä runot uudestaan ja jälkiäänitän ne videoiden päälle, en muuten saa ääniraidasta yhtenäistä kun en hallitse äänien editointia. 😜 Tänään tämän videon kuvaus kesti vain hetken kun satoi vettä. Yritin olla räpsyttämättä silmiäni ja nenää kutisi kun vesipisarat tanssahtelivat naamalla. Kännykkäni äänitys on sen verran ala-arvoista, että runo kannattaa lukea tuolta jostain aiemmista postauksista. (YouTubeen nämä kuitenkin vain tulevat joten mitään superlaatua ei tarvitse ollakaan.) Harrastuksena runous on ollut hyvää vastapainoa muille projekteille, mitkä yleensä ovat hermoja repiviä ja stressaavia kiireisine aikatauluineen. s
  5. Siriumish

    Floor Jansen

    Vasta tänä aamuna kuuntelin tämän Phantom of the Opera (Beste Zangers ohjelma) ja ei vitsi meinas ihan tulla ¥¿~*~~~¡! housuun kun Floor veti niin korkeelta ja kovaa!! Oli kuulokkeet päässä ja vähän volymet isollaan niin kyllä se miehenkin (Henk Poort) ääni oli vallan järisyttävää sorttia.
  6. Siriumish

    Täysikuu

    The lovemaking of the higher spirits breaks the spine of black night and forces the stars keep quiet. The debauched pole dance of northern lights scares the wind, makes the sun drool Hear the abandoned rainbows crying together with the widows, all the wolves howling after delicious tint of flesh above the glacier. The air forgets to move, the earth stops breathing, until the dawning day tells them to wake up from death which is just a moment lost in dreams. S
  7. Siriumish

    Täysikuu

    Onneksi täällä nurkassa on tallessa vanhat tekstiaihiot. Luulin että sadeaiheinen idea oli tosin hävinnyt, mutta se löytyikin tuolta oman profiilisivun kirjoituksista. Olen harjoitellut joidenkin ajatelmieni ja runojeni lausumista tehdäkseni videoita, mutta en millään opi niitä ulkoa... Miten ihmeessä Floor oppi aikoinaan Nightwishin piisit niin nopeasti? Yritin lausua tämän runon "Sade" kovan harjoittelun jälkeen, niin muistin vain yhden rivin... sitten keksin päästäni jotain muuta äkkiä tilalle... "Rain ... it is raining. No more cold, killing dry wind I like this warm, lazy rain see the raindrops are patiently filling up all forgotten pots and buckets, rinsing all the dust away, waking up the dead grass. This lazy rain is summoning up the worms and daffodils... This rain izz good ..." S
  8. Siriumish

    Nightwish mediassa V

    Instagramissa Floor kertoo juuri laulavansa uusia piisejä, ja on niistä hyvin innoissaan. 😊 meen justii saunaan eikä ole silmälasit rannassa mukana, joku varmaan löytää oikein linkkiä asiasta tänne! S
  9. Siriumish

    Yökyöpeliketju 3.0

    Voi taivas tätä päivää. Olin niin hidasliikkeinen aamusta, että jäi veljen luona vierailu tekemättä - aioin käydä lepertelemässä pikkuiitalle (8kk) siellä tätimäisiä juttuja - niinpä lauloin videolle hämähämähäkin ja lähetin sen whotsapissa. Nykyaikaa. Sitten päätin hoitaa kommunikointia kaverin kanssa yhtä kätsysti videoviestinä - olenhan niin kovasti edistyksellinen ja seuraan trendejä (hitaasti mutta varmasti) - ja jotenkin sain puhelimen jumiin ja lähetettyä videoviestin noin kymmenelle. Söhläystä edisti kaakaomukiin pulahtanut kärpänen, jonka tajusin kärpäseksi vasta kun purin sen hajalle suussani. Puolet siitä nielaisin. Toivottavasti en kuole johonkin kärpäskuumeeseen. Semmoinen raadon maku maistui suussa monta tuntia vaikka mitä tein. Sitten aloin saada palautetta videostani, olin kuulema pelastanut suorastaan jonkun ihmisen päivän sillä. Semmoinenhan aina ilahduttaa mieltä, mutta kyllä tänään sitten lensi romukoppaan sen myötä minun taitavasti ylläpitämäni visiot todellisesta minästäni joillekin tahoille. Olen aina hirveän huolella valikoinut kuvat itestäni, mitä laitan nettiin. Ja olen filteröinyt ja käsitellyt niitä näyttääkseni edustavammalta. Hö, vähän aikaa rassasi itsetuntoa, ja mietin mitä vattua voisin tehdä deletoidakseni jo koko tuttavapiirin kiertäneen videonpätkän niin mitään vatunvattuahan siinä ei oikein voi tehdä. En taida siirtyäkään vielä videoviesteihin. S
  10. Siriumish

    Yökyöpeliketju 3.0

    Kun uni ei tule millään ilveellä, eikä ilmeellä, ajatus harhautuu helposti ainakin itselläni varsin vattumaisen kiharaisille poluille. Jokin aika sitten olin niin korviani myöten täynnä tietynsorttista taiteellista työskentelyä (kiireaikataulua ja onnistumisen pakkoa) että kahlasin eräänä iltana läpi kaikki haettavissa olevat apurahat. Huomasin että yhden sopivan hakuaika päättyisi tunnin kuluttua keskiyöllä. Olin esittänyt itselleni kolme kysymyksen tapaista, että mitä minusta itestäni olisi mukavaa tehdä. 1. Päästä jonnekin helkkarin kauas kuuseen täältä joksikin aikaa, vaikka Jakutiaan Siperian pohjoispuolelle. 2. Mitä sinne tekemään, no ei ainakaan kissanpoikia pesemään. Olen harrastanut megafaunan tutkimista siitä alkaen kun lukiossa tein englanninkielisen kirjaesitelmän teoksesta Luolakarhun klaani. Aiheen kuvittaminen on ihan älyttömän jänskää. Keksin jopa unissani aiheesta horoskooppi-idean ja se kantoi aiheena kolmen kirjan verran. Sain iloisesti piirrellä kauniita eläinkuvia tavalla, millä ei biologian oppimateriaaleissa päässyt tekemään koskaan. Kun tein sitä kolmatta kirjaa - siinä oli villasarvikuonoa, mammuttia, sapelihammaskissaa ja vaikka mitä, niin olin vähän kirjeenvaihdossa Jakutialaisen tiedekeskuksen pomon kanssa. Muinaisten aasien siltaa pitkin keksin siis haluavani ihan oikeasti sinne kaivamaan esiin villasarvikuonojen ym. jäänteitä. 3. Aika, työskentelyajan määrittely, kuinka kauan työskentelisin kuvien teon kanssa? Noo, kymmenen vuotta.......... hmmh.... Ainakin vuoden, no niin, laadin nopeasti vähän laskelmia ja pykäsin apurahahakemuksen tältä pohjalta niin viime tipassa, että kun painoin apurahahakemuksen Lähetä- nappia, oli hakuaikaa enää kaksi minuuttia. Olin pudota tuolilta kun hakemus herjasi jotain puuttuvan. Joku pönttö rasti puuttui heti ensimmäisellä sivulla ja juuri ennen kuin keskiyön kello kilkahti niin hakemus lähti liikkeelle. Jippii. Unohdin jo koko asian, eihän niin nopeasti pykätyllä hakemuksella mitään apurahaa saa, se oli kuin jonkun koululaisen ensimmäinen kesätyöhakemus "tervemäätarttisintöitäjapaljonpalkkaa,heippa,ainiimunnimion.." mutta nyt tässä valvoessa muistin että semmoinen tuli tehtyä. Mitä jos apurahojen myöntäjät saavatkin vain samanlaisia hätäisiä kyhäelmiä niin paljon, että myöntävätkin arpomisen päälle minulle sen apurahan. Sehän tarkoittaisi, että olisin ensi kesänä pian Siperiassa, lapioimassa esiin jotakin mammutin syöksyhammasta. Olisi kyllä hirveän hyvä tilaisuus päästä tauolle arkisista velvoitteista. Lähtisin muuten vaikka jo talvella, mutta se on niin kylmää seutua että lapio vain kilahtaisi jäähän ja nenä jäätyisi. Siellä kuulema ei talvella paikoin sada lunta, mutta pakkanen paukkuu. Ehdin tässä jo yön aikana miettiä monenlaisia käytännön asioita. Pitäisikö sinne lentää vai mennä junalla. Vai autolla... Olen kyllä autolla ajellut Venäjän puolella niin enpä taida autoilla... siellä saattoi puuttua esim. keskellä tietä olevan sadevesiviemärin kansi kokonaan. Eikä ne aukot ole mitään pieniä sieviä lettupannun kokoisia niinkuin täällä, vaan niihin putoaisi helposti vaikka lehmä. Tai villasarvikuono. ...tuossa odottaa työpöydällä allekirjoitusta uusi sopimus seuraavasta kirjasta, en ole vielä allekirjoittanut mutta kyllä minä sen teen. On ihan hauska pikkukirja ja täysin vapaat kädet. Yhdestä kuvitushommasta jo kieltäydyin, olen huomannut että työskentely alkaa olla iän karttuessa aina vain tuskallisempaa jos kaikki asiat eivät natsaa. (Kuka kirjoittaa, mitä kirjoittaa, aikataulut, erityisesti aikataulut). Pidin monen kuukauden työskentelytauon kevättalven ja alkukesän aikaan erinäisistä syistä, mutta en tunne oloani yhtään levänneeksi. Aionkin voimien puuttuessa olla täysin omissa oloissani viihtyvä mörrimökky koko syksyn. Ajatus tuntuu hyvältä, mutta en tiedä onko se oikein, sallittua kylläkin. Kuvittajia harvemmin kovin kauheasti kaivataan esille, olemme aika näkymättömiä ja se vaikuttaisi sopivankin 99 prosentille kuvittajista mainiosti. Tykkäämme kulkea villatakki nurinpäin omissa ajatuksissamme ja yhtäkkinen huomio voi aiheuttaa peräti traumoja. Vakavammin sanoen olen kyllä aina muistanut tarvittaessa huomioida yhteistyötahot, mutta tämä vuosi on ollut niin vaikea että ensimmäisen kerran asetan itseni tärkeysjärjestyksissä etusijalle. Tai en ehkä ihan kuskinpenkille, mutta pelkääjän paikalle. Keskityn nyt elämään niin, ettei mitään voimakkaita tunnekuohuja tai myrskyisiä tai mieltä mitenkään kiihottavia kokemuksia voisi päästä syntymään. Mahdollisimman tasainen olotila on syvimmissä toiveissa lähikuukausien ajaksi, on ollut liian rankkaa meininki viime aikoina. S
  11. Siriumish

    Vilttiketju wanhuksille

    Minulla on kauhean vanha olo kun olkapäät ovat "jäätyneet" niin etten meinaa saada sukkaa toiseen jalkaan. Syynä lihasten jumiutumiseen on unohtunut taukoliikunta... Oli hirveän kiire kesä piirusteluhommissa ja unohtui mokoma taukojumppa. Yhtenä aamuna olin sammuttanut kahvinkeittimen ja siihen oli jäänyt vähän jäähtynyttä kahvia. Kaadoin sen mukiin ja marssin mikrouunin luo, mutta sen sijaan että olisin laittanut mukin mikroon kuumenemaan, huomasin pitäväni puhelimenlaturin usb-päätä kädessäni ja etsin mukista piuhan paikkaa. Ihan tiltannut myös pääkoppa siis. - Lämmittääköhän kuinka moni muu laiskuuttaan vanhaa kahvia? Torstaiaamuna painun tohtoriin näistä hartioista. Olen yrittänyt yrteillä ja varovaisella liikunnalla itse parannella hartioiden seutua mutta huonolla menestyksellä. Särkylääkkeistä voin syödä vain panadoolia, buranat aiheuttaa hengenahdistusta. (Kai on vedettävä tässä henkeä välillä kun toimitan niin tarkkaan näitä asioita.) Niin ja kun läträsin voltarenia, niin ihan kuin olisi alkanut pantata hengitystä. En oikein löytänyt sellaisia sivuvaikutuksia pakkauselosteesta... Edit. Nyt olen minäkin saanut filleriä ihon alle. Tohtori näet laittoi kumpaankin olkapäähän kortisonia. Siinä oli puudutusainettakin niin että muutama tunti oli autuaallisen kivuton olo. Sitten kivut palasivat, mutta nyt ne ovat yön jälkeen hellittäneet. Menee vissiin päiviä, ennenkuin kipeytyneet alueet alkavat toipua, ei ne heti parane. Sain reseptin ihan itselleni uudesta kipulääkkeestä, mutta en muista sen nimeä, jotain N:llä alkavaa. (Tohtori sanoi ettei ole oikein ok että Panadol niin kauheasti nukuttaa, nyt kun kokeilen tuota N:llä alkavaa kipulääkettä niin pitää heti ottaa yhteyttä jos jotain outoa reaktiota tulee siitäkin.) Kipulääkkeet ovat minulle "ongelma", kun niiden kaikki harvinaiset haittavaikutukset iskevät minuun, jopa ihan uusiakin haittavaikutuksia. Ibuptofeiinit salpaavat hengitystä, panadol siis nukuttaa ihan tautisesti, sirdalud puolitettuinakin annoksina aiheuttavat humalaisen olotilan, voltaren geeli aiheuttaa outoa tykytystä ja astmaattisia oireita. Edit.2 Ne kortisonipiikit auttoivat heti. Olo oli kuin nuorella sirkusakrobaatilla muutaman tunnin, sitten alkoi hirveän häijy särky. Sitä kesti koko illan ja viime yön, tämän aamuakin. Sitten iltapäivällä kivut alkoivatkin hellittää, en joutanut muuten niitä N:llä alkavia kipulääkkeitä hakemaan. Ja kun siis kivut hellittivät hain tikapuut vanhan navetan nurkalta ja päätin sahata puista pois rumia oksia. Hienosti sujui ylösmeno. Mutta en meinannut uskaltaa tulla enää alas (klik). Iloinen oivallus seuraa tästä asian vatvomisesta: nyt kun se mieletön jatkuva kipu on poissa, ei ole yhtään vanha olo. Kivut siis saavat olon tuntumaan vanhalta ja raihnaiselta. Älä siis kärsi niistä kun tropit on keksitty. Toipuminen voi aluksi tuntua suurimmalta kärsimykseltä, mutta niinhän se aina on. S Edit.3 (nuff said; eräältä salafoorumilta kaappasin tähän mielipiteeni kortisoonipiikeistä:) "It is so wonderful to wake up with no pain, reach the coffee mug from higher shelf, use the right hand properly when hanging laundry. I think i could kiss the one who realized how to use cortisone. Probably I should write a poem of cortisone... an ode."
  12. Elämäntilanteita Edit.2 Tilanteet elävät, niin tämä pikkulaatikko teksteineen sen mukana. Olen nyt seurannut sivusta kuolemaa niin paljon että mietin, mitä jos kuolenkin itse huomenna? Hirvittää, mitä minusta tänne elävien kirjoihin jää. On aika itsekeskeistä pohtia "mitä minusta tänne jää", olisi hyvä jos ei jäisi mitään. Isän kanssa puhuimme muutama päivä sitten, miten haluaisimme tulla haudatuksi. Kerroin hänelle kuinka ulkomailla voi läheisensä tuhkista teettää timantin. Isä kauhistui ja sanoi ettei halua tulla tuhkatuksi, mutta kymppi pitää laittaa haudatessa taskuun että pääsee kahveelle matkalla "jonnekin". Suomessa ei vissiin saa teettää tuhkista timantteja, minulle se passaisi ihan hyvin, sitten minut saisi heittää jonnekkin vuoren päälle sammalikkoon. Kummittelisin metsähiirille. Mitään hautaa en haluaisi minnekään. Kerran totesin ettei kuolemaan totu koskaan. Paras ystäväni on englanninkielinen ja iäkäs, todelliset taistelut läpikäynyt, hän sanoi että kuolemaan ei totu - se sattuu aina sydämeen, mutta mieli turtuu ja se on selviämiskeino. Tyhjiä sanoja ei oikeastaan olekaan, on enemmänkin tyhmiä tapoja käyttää ihan hyviä sanoja väärin. Miten vaikeaa onkaan joskus vain olla läsnä ja osoittaa ettei elämä ole pysähtynyt, eikä se ole pelkkää pimeyttä, suurta vitsiä tai vuorten valloitusta. https://youtu.be/8BbtLfOzF00 S
  13. Siriumish

    Kaikkien aikojen pahikset (fiktiiviset)

    Jotkut pahikset ovat niin mielenkiintoisia, että tekisi mieli kirjoittaa kaikki sadut pahisten näkökulmasta. Se olisi mukavaa. "Olipa kerran noita, joka oli kaikkien syvänteiden ja hautavajoamien valtias. Hänen taikavoimiaan pelättiin, mutta silti monet kääntyivät hänen puoleensa ollessaan epätoivoisessa tilanteessa. Noidan nimi oli Velhotar. Aikoinaan hän oli ollut kaunis merenneito, mutta menetettyään sydämensä ihmiskuninkaan pojalle, Prinssi Rupertille, hän hakeutui Syvänteiden velhojen luo oppimaan noituuden saloja. Pettymys rakkaudessa oli tehnyt hänestä niin ilkeän ja pahaluontoisen, että säälimättä ketään hän raivasi tiensä kaikkien meren noitien valtiattareksi. Hän teki taitavaa kauppaa elävien olentojen kanssa, myyden taikajuomiaan vaatien vastineeksi niiden parhaita taitoja ja ominaisuuksia. Hän oli nopein, hän oli älykkäin, hän kykeni lukemaan ajatuksia ja hän pystyi pelottamaan itse Kuolemankin tiehensä. Mutta eräänä päivänä hän kuuli jostain kaukaa kantautuvan niin kaunista laulua, että hän tunsi rinnassaan oudon viillon. Se oli tavatonta, olihan hän menettänyt sydämensä liki sata vuotta aiemmin. Hän tuli levottomaksi ja kaikki ilkeilyn aiheuttama nautinto tuntui äkkiä tylsältä ja merkityksettömältä..." Sitten pieni merenneito menisi noidan luo pyytämään apua. Juuri hänen äänensähän Velhottaren oli lumonnut. Velhotar vaatisi merenneidolta tämän äänen ja antaisi vastineeksi tälle jalat... Mitä kaikkea ilkeän olennon päässä liikkuisikaan, mieleeni juolahtaa hirveästi kaikenmoista. H.C. Andersenin vanha satu on kyllä jo pyöritelty aika moneen kertaan. ... S
  14. Siriumish

    Yökyöpeliketju 3.0

    Unettomuus on pöljä homma kun osuu omalle kohdalle pitemmiksi ajoiksi. Olen tänä yönä kolunnut ennätysajassa läpi kaikki nurkat missä on jotain tullut höpistyä. Yökyöpeliketju tuli nyt mieleen. Minua pyydettiin tekemään yksi kirja talven aikana ja vähän olin kahden vaiheilla teenkö vai en, sillä sen aihe ja laajuus olisi vaatinut minulta normaalilla (hämeen hitaimmalla) tahdillani vuoden päivät tullakseen tehdyksi viimeisen päälle mieleisesti. Sitten lupasin tehdä sen ja allakassa oli tilaa sille neljä kuukautta, joulukuusta maaliskuun loppuun. No, tuli ja meni joulu, en saanut ideaa toimimaan päässäni mitenkään. Tuli tammikuu ja seisoin päälläni sohvalla, ei yhtään inspiraatiota - paitsi että viikossa kirjoitin kaikki tekstit, yli sata sivua. Helmikuussa alkoi jo hermostuttaa kuvien tekoon jäänyt aika ja yökyöpelinä ne tuli muutamassa viikossa tehtyä. Innostuin kyllä kovasti loppumetreillä aiheesta, mutta loppumetreillä ei paljon ihmeitä enää pysty tekemään, muuta kuin kiihdyttämään vauhtia. Ja olin kyllä ihan tööt väsynyt. Ei sillei pidä mitään lähteä tekemään, että lupaa ennen kunnon ideaa ja inspiraatiota saada jonkin tuotoksen tehtyä lyhyessä ajassa. Kyllä se on vaikeaa. Ihan hirveän vaikeaa. Mutta tämmöisiä tunnustuksia ei passaa kauheasti ääneen nassuttaa. Itepähän otin homman vastaan, ja mitäs vetkuttelin joulukuun ja tammikuun yöhousuissa mitään tekemättä. Yhtään tämmöisistä tapauksista en viisastu. En sitten yhtään. Joka työhommassa vetelehdin alkuajat ja sitten gongi soi ennenkuin on kaikki viimeistelty. Mutta minä olen huomannut ettei kukaan huomaa, että niin on TAAS käynyt. Että jokin asia on kuvissa rempallaan tai kesken. Tai jokin ei tekstissä ole ihan viimeisen päälle mietitty. Itse niistä sitten kärsii kuolemaansa asti. S
  15. Siriumish

    Vilttiketju wanhuksille

    On pitänyt vanhan kääkän tässä yrittää ottaa rennommin ja levätä, ja ajattelin kokeilla rallipeliä. Nuoriso rakensi minulle kunnon tietsikan, ja siihen ilmestyi rallipeli, kas vain... Ohjain oli vielä niin vieras kampe minulle eilen, että hyvä kun tiesin kuinka päin sitä pidellään - ja VIHAAN ralleja kun ne menevät tuosta pihan ohi joka helkkarin vuosi. Pitkin hampain valikoin auton ja reitin, kello taisi olla viisi iltapäivällä .......niin yhdeltätoista maltoin lopettaa. Vanhaksi tuleminen taitaa olla kuitenkin enemmän pelkkiä numeroita ja psyykkistä kriisiä, tunsin näet itseni iloiseksi viisivuotiaaksi monta tuntia. Kannattaa kokeilla uusia juttuja eikä jumittua vanhoihin harrasteisiin, jos ne tympivät. Vanhakin nääs oppii!! Tänään ajan Monte Carlossa, on muuten viheliäinen reitti, mini oli jo ihan kurtussa pari kertaa. Kokeilin neliveto subaruakin ja jotain kämästä ford escorttia, mutta ei ne vedä vertoja mini cooperille. S