Siriumish

Members
  • Content Count

    271
  • Joined

  • Last visited

Community Reputation

3 Neutral

Other Info

  • Your real name
    a e n n i l u k k r i s

Contact Methods

  • Website URL
    sirkkulinnea.blogspot.com
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender:
    Female
  • Location:
    Jyväskylä
  • Interests
    Arts

Entertainment

  • Favourite TV Show(s)/Series
    Sherlock Holmes (Jeremy Brett)

About You

  • Favourite Place
    https://youtu.be/1EBAVPDN0bA
  • Countries Visited
    Norway, Sweden, Denmark, USA, German, Hungary, Austria, Poland, Russia, Estonia
  • Do You Collect Anything
    Stones
  • Do You Play An Instrument
    Triangle.....

Nightwish

  • Favourite Song
    GLS

Recent Profile Visitors

1,413 profile views
  1. Siriumish

    Täysikuu

    Onneksi täällä nurkassa on tallessa vanhat tekstiaihiot. Luulin että sadeaiheinen idea oli tosin hävinnyt, mutta se löytyikin tuolta oman profiilisivun kirjoituksista. Olen harjoitellut joidenkin ajatelmieni ja runojeni lausumista tehdäkseni videoita, mutta en millään opi niitä ulkoa... Miten ihmeessä Floor oppi aikoinaan Nightwishin piisit niin nopeasti? Yritin lausua tämän runon "Sade" kovan harjoittelun jälkeen, niin muistin vain yhden rivin... sitten keksin päästäni jotain muuta äkkiä tilalle... "Rain ... it is raining. No more cold, killing dry wind I like this warm, lazy rain see the raindrops are patiently filling up all forgotten pots and buckets, rinsing all the dust away, waking up the dead grass. This lazy rain is summoning up the worms and daffodils... This rain izz good ..." S
  2. Siriumish

    Nightwish mediassa V

    Instagramissa Floor kertoo juuri laulavansa uusia piisejä, ja on niistä hyvin innoissaan. 😊 meen justii saunaan eikä ole silmälasit rannassa mukana, joku varmaan löytää oikein linkkiä asiasta tänne! S
  3. Siriumish

    Yökyöpeliketju 3.0

    Voi taivas tätä päivää. Olin niin hidasliikkeinen aamusta, että jäi veljen luona vierailu tekemättä - aioin käydä lepertelemässä pikkuiitalle (8kk) siellä tätimäisiä juttuja - niinpä lauloin videolle hämähämähäkin ja lähetin sen whotsapissa. Nykyaikaa. Sitten päätin hoitaa kommunikointia kaverin kanssa yhtä kätsysti videoviestinä - olenhan niin kovasti edistyksellinen ja seuraan trendejä (hitaasti mutta varmasti) - ja jotenkin sain puhelimen jumiin ja lähetettyä videoviestin noin kymmenelle. Söhläystä edisti kaakaomukiin pulahtanut kärpänen, jonka tajusin kärpäseksi vasta kun purin sen hajalle suussani. Puolet siitä nielaisin. Toivottavasti en kuole johonkin kärpäskuumeeseen. Semmoinen raadon maku maistui suussa monta tuntia vaikka mitä tein. Sitten aloin saada palautetta videostani, olin kuulema pelastanut suorastaan jonkun ihmisen päivän sillä. Semmoinenhan aina ilahduttaa mieltä, mutta kyllä tänään sitten lensi romukoppaan sen myötä minun taitavasti ylläpitämäni visiot todellisesta minästäni joillekin tahoille. Olen aina hirveän huolella valikoinut kuvat itestäni, mitä laitan nettiin. Ja olen filteröinyt ja käsitellyt niitä näyttääkseni edustavammalta. Hö, vähän aikaa rassasi itsetuntoa, ja mietin mitä vattua voisin tehdä deletoidakseni jo koko tuttavapiirin kiertäneen videonpätkän niin mitään vatunvattuahan siinä ei oikein voi tehdä. En taida siirtyäkään vielä videoviesteihin. S
  4. Siriumish

    Yökyöpeliketju 3.0

    Kun uni ei tule millään ilveellä, eikä ilmeellä, ajatus harhautuu helposti ainakin itselläni varsin vattumaisen kiharaisille poluille. Jokin aika sitten olin niin korviani myöten täynnä tietynsorttista taiteellista työskentelyä (kiireaikataulua ja onnistumisen pakkoa) että kahlasin eräänä iltana läpi kaikki haettavissa olevat apurahat. Huomasin että yhden sopivan hakuaika päättyisi tunnin kuluttua keskiyöllä. Olin esittänyt itselleni kolme kysymyksen tapaista, että mitä minusta itestäni olisi mukavaa tehdä. 1. Päästä jonnekin helkkarin kauas kuuseen täältä joksikin aikaa, vaikka Jakutiaan Siperian pohjoispuolelle. 2. Mitä sinne tekemään, no ei ainakaan kissanpoikia pesemään. Olen harrastanut megafaunan tutkimista siitä alkaen kun lukiossa tein englanninkielisen kirjaesitelmän teoksesta Luolakarhun klaani. Aiheen kuvittaminen on ihan älyttömän jänskää. Keksin jopa unissani aiheesta horoskooppi-idean ja se kantoi aiheena kolmen kirjan verran. Sain iloisesti piirrellä kauniita eläinkuvia tavalla, millä ei biologian oppimateriaaleissa päässyt tekemään koskaan. Kun tein sitä kolmatta kirjaa - siinä oli villasarvikuonoa, mammuttia, sapelihammaskissaa ja vaikka mitä, niin olin vähän kirjeenvaihdossa Jakutialaisen tiedekeskuksen pomon kanssa. Muinaisten aasien siltaa pitkin keksin siis haluavani ihan oikeasti sinne kaivamaan esiin villasarvikuonojen ym. jäänteitä. 3. Aika, työskentelyajan määrittely, kuinka kauan työskentelisin kuvien teon kanssa? Noo, kymmenen vuotta.......... hmmh.... Ainakin vuoden, no niin, laadin nopeasti vähän laskelmia ja pykäsin apurahahakemuksen tältä pohjalta niin viime tipassa, että kun painoin apurahahakemuksen Lähetä- nappia, oli hakuaikaa enää kaksi minuuttia. Olin pudota tuolilta kun hakemus herjasi jotain puuttuvan. Joku pönttö rasti puuttui heti ensimmäisellä sivulla ja juuri ennen kuin keskiyön kello kilkahti niin hakemus lähti liikkeelle. Jippii. Unohdin jo koko asian, eihän niin nopeasti pykätyllä hakemuksella mitään apurahaa saa, se oli kuin jonkun koululaisen ensimmäinen kesätyöhakemus "tervemäätarttisintöitäjapaljonpalkkaa,heippa,ainiimunnimion.." mutta nyt tässä valvoessa muistin että semmoinen tuli tehtyä. Mitä jos apurahojen myöntäjät saavatkin vain samanlaisia hätäisiä kyhäelmiä niin paljon, että myöntävätkin arpomisen päälle minulle sen apurahan. Sehän tarkoittaisi, että olisin ensi kesänä pian Siperiassa, lapioimassa esiin jotakin mammutin syöksyhammasta. Olisi kyllä hirveän hyvä tilaisuus päästä tauolle arkisista velvoitteista. Lähtisin muuten vaikka jo talvella, mutta se on niin kylmää seutua että lapio vain kilahtaisi jäähän ja nenä jäätyisi. Siellä kuulema ei talvella paikoin sada lunta, mutta pakkanen paukkuu. Ehdin tässä jo yön aikana miettiä monenlaisia käytännön asioita. Pitäisikö sinne lentää vai mennä junalla. Vai autolla... Olen kyllä autolla ajellut Venäjän puolella niin enpä taida autoilla... siellä saattoi puuttua esim. keskellä tietä olevan sadevesiviemärin kansi kokonaan. Eikä ne aukot ole mitään pieniä sieviä lettupannun kokoisia niinkuin täällä, vaan niihin putoaisi helposti vaikka lehmä. Tai villasarvikuono. ...tuossa odottaa työpöydällä allekirjoitusta uusi sopimus seuraavasta kirjasta, en ole vielä allekirjoittanut mutta kyllä minä sen teen. On ihan hauska pikkukirja ja täysin vapaat kädet. Yhdestä kuvitushommasta jo kieltäydyin, olen huomannut että työskentely alkaa olla iän karttuessa aina vain tuskallisempaa jos kaikki asiat eivät natsaa. (Kuka kirjoittaa, mitä kirjoittaa, aikataulut, erityisesti aikataulut). Pidin monen kuukauden työskentelytauon kevättalven ja alkukesän aikaan erinäisistä syistä, mutta en tunne oloani yhtään levänneeksi. Aionkin voimien puuttuessa olla täysin omissa oloissani viihtyvä mörrimökky koko syksyn. Ajatus tuntuu hyvältä, mutta en tiedä onko se oikein, sallittua kylläkin. Kuvittajia harvemmin kovin kauheasti kaivataan esille, olemme aika näkymättömiä ja se vaikuttaisi sopivankin 99 prosentille kuvittajista mainiosti. Tykkäämme kulkea villatakki nurinpäin omissa ajatuksissamme ja yhtäkkinen huomio voi aiheuttaa peräti traumoja. Vakavammin sanoen olen kyllä aina muistanut tarvittaessa huomioida yhteistyötahot, mutta tämä vuosi on ollut niin vaikea että ensimmäisen kerran asetan itseni tärkeysjärjestyksissä etusijalle. Tai en ehkä ihan kuskinpenkille, mutta pelkääjän paikalle. Keskityn nyt elämään niin, ettei mitään voimakkaita tunnekuohuja tai myrskyisiä tai mieltä mitenkään kiihottavia kokemuksia voisi päästä syntymään. Mahdollisimman tasainen olotila on syvimmissä toiveissa lähikuukausien ajaksi, on ollut liian rankkaa meininki viime aikoina. S
  5. Siriumish

    Vilttiketju wanhuksille

    Minulla on kauhean vanha olo kun olkapäät ovat "jäätyneet" niin etten meinaa saada sukkaa toiseen jalkaan. Syynä lihasten jumiutumiseen on unohtunut taukoliikunta... Oli hirveän kiire kesä piirusteluhommissa ja unohtui mokoma taukojumppa. Yhtenä aamuna olin sammuttanut kahvinkeittimen ja siihen oli jäänyt vähän jäähtynyttä kahvia. Kaadoin sen mukiin ja marssin mikrouunin luo, mutta sen sijaan että olisin laittanut mukin mikroon kuumenemaan, huomasin pitäväni puhelimenlaturin usb-päätä kädessäni ja etsin mukista piuhan paikkaa. Ihan tiltannut myös pääkoppa siis. - Lämmittääköhän kuinka moni muu laiskuuttaan vanhaa kahvia? Torstaiaamuna painun tohtoriin näistä hartioista. Olen yrittänyt yrteillä ja varovaisella liikunnalla itse parannella hartioiden seutua mutta huonolla menestyksellä. Särkylääkkeistä voin syödä vain panadoolia, buranat aiheuttaa hengenahdistusta. (Kai on vedettävä tässä henkeä välillä kun toimitan niin tarkkaan näitä asioita.) Niin ja kun läträsin voltarenia, niin ihan kuin olisi alkanut pantata hengitystä. En oikein löytänyt sellaisia sivuvaikutuksia pakkauselosteesta... Edit. Nyt olen minäkin saanut filleriä ihon alle. Tohtori näet laittoi kumpaankin olkapäähän kortisonia. Siinä oli puudutusainettakin niin että muutama tunti oli autuaallisen kivuton olo. Sitten kivut palasivat, mutta nyt ne ovat yön jälkeen hellittäneet. Menee vissiin päiviä, ennenkuin kipeytyneet alueet alkavat toipua, ei ne heti parane. Sain reseptin ihan itselleni uudesta kipulääkkeestä, mutta en muista sen nimeä, jotain N:llä alkavaa. (Tohtori sanoi ettei ole oikein ok että Panadol niin kauheasti nukuttaa, nyt kun kokeilen tuota N:llä alkavaa kipulääkettä niin pitää heti ottaa yhteyttä jos jotain outoa reaktiota tulee siitäkin.) Kipulääkkeet ovat minulle "ongelma", kun niiden kaikki harvinaiset haittavaikutukset iskevät minuun, jopa ihan uusiakin haittavaikutuksia. Ibuptofeiinit salpaavat hengitystä, panadol siis nukuttaa ihan tautisesti, sirdalud puolitettuinakin annoksina aiheuttavat humalaisen olotilan, voltaren geeli aiheuttaa outoa tykytystä ja astmaattisia oireita. Edit.2 Ne kortisonipiikit auttoivat heti. Olo oli kuin nuorella sirkusakrobaatilla muutaman tunnin, sitten alkoi hirveän häijy särky. Sitä kesti koko illan ja viime yön, tämän aamuakin. Sitten iltapäivällä kivut alkoivatkin hellittää, en joutanut muuten niitä N:llä alkavia kipulääkkeitä hakemaan. Ja kun siis kivut hellittivät hain tikapuut vanhan navetan nurkalta ja päätin sahata puista pois rumia oksia. Hienosti sujui ylösmeno. Mutta en meinannut uskaltaa tulla enää alas (klik). Iloinen oivallus seuraa tästä asian vatvomisesta: nyt kun se mieletön jatkuva kipu on poissa, ei ole yhtään vanha olo. Kivut siis saavat olon tuntumaan vanhalta ja raihnaiselta. Älä siis kärsi niistä kun tropit on keksitty. Toipuminen voi aluksi tuntua suurimmalta kärsimykseltä, mutta niinhän se aina on. S Edit.3 (nuff said; eräältä salafoorumilta kaappasin tähän mielipiteeni kortisoonipiikeistä:) "It is so wonderful to wake up with no pain, reach the coffee mug from higher shelf, use the right hand properly when hanging laundry. I think i could kiss the one who realized how to use cortisone. Probably I should write a poem of cortisone... an ode."
  6. Elämäntilanteita Edit.2 Tilanteet elävät, niin tämä pikkulaatikko teksteineen sen mukana. Olen nyt seurannut sivusta kuolemaa niin paljon että mietin, mitä jos kuolenkin itse huomenna? Hirvittää, mitä minusta tänne elävien kirjoihin jää. On aika itsekeskeistä pohtia "mitä minusta tänne jää", olisi hyvä jos ei jäisi mitään. Isän kanssa puhuimme muutama päivä sitten, miten haluaisimme tulla haudatuksi. Kerroin hänelle kuinka ulkomailla voi läheisensä tuhkista teettää timantin. Isä kauhistui ja sanoi ettei halua tulla tuhkatuksi, mutta kymppi pitää laittaa haudatessa taskuun että pääsee kahveelle matkalla "jonnekin". Suomessa ei vissiin saa teettää tuhkista timantteja, minulle se passaisi ihan hyvin, sitten minut saisi heittää jonnekkin vuoren päälle sammalikkoon. Kummittelisin metsähiirille. Mitään hautaa en haluaisi minnekään. Kerran totesin ettei kuolemaan totu koskaan. Paras ystäväni on englanninkielinen ja iäkäs, todelliset taistelut läpikäynyt, hän sanoi että kuolemaan ei totu - se sattuu aina sydämeen, mutta mieli turtuu ja se on selviämiskeino. Tyhjiä sanoja ei oikeastaan olekaan, on enemmänkin tyhmiä tapoja käyttää ihan hyviä sanoja väärin. Miten vaikeaa onkaan joskus vain olla läsnä ja osoittaa ettei elämä ole pysähtynyt, eikä se ole pelkkää pimeyttä, suurta vitsiä tai vuorten valloitusta. https://youtu.be/8BbtLfOzF00 S
  7. Siriumish

    Kaikkien aikojen pahikset (fiktiiviset)

    Jotkut pahikset ovat niin mielenkiintoisia, että tekisi mieli kirjoittaa kaikki sadut pahisten näkökulmasta. Se olisi mukavaa. "Olipa kerran noita, joka oli kaikkien syvänteiden ja hautavajoamien valtias. Hänen taikavoimiaan pelättiin, mutta silti monet kääntyivät hänen puoleensa ollessaan epätoivoisessa tilanteessa. Noidan nimi oli Velhotar. Aikoinaan hän oli ollut kaunis merenneito, mutta menetettyään sydämensä ihmiskuninkaan pojalle, Prinssi Rupertille, hän hakeutui Syvänteiden velhojen luo oppimaan noituuden saloja. Pettymys rakkaudessa oli tehnyt hänestä niin ilkeän ja pahaluontoisen, että säälimättä ketään hän raivasi tiensä kaikkien meren noitien valtiattareksi. Hän teki taitavaa kauppaa elävien olentojen kanssa, myyden taikajuomiaan vaatien vastineeksi niiden parhaita taitoja ja ominaisuuksia. Hän oli nopein, hän oli älykkäin, hän kykeni lukemaan ajatuksia ja hän pystyi pelottamaan itse Kuolemankin tiehensä. Mutta eräänä päivänä hän kuuli jostain kaukaa kantautuvan niin kaunista laulua, että hän tunsi rinnassaan oudon viillon. Se oli tavatonta, olihan hän menettänyt sydämensä liki sata vuotta aiemmin. Hän tuli levottomaksi ja kaikki ilkeilyn aiheuttama nautinto tuntui äkkiä tylsältä ja merkityksettömältä..." Sitten pieni merenneito menisi noidan luo pyytämään apua. Juuri hänen äänensähän Velhottaren oli lumonnut. Velhotar vaatisi merenneidolta tämän äänen ja antaisi vastineeksi tälle jalat... Mitä kaikkea ilkeän olennon päässä liikkuisikaan, mieleeni juolahtaa hirveästi kaikenmoista. H.C. Andersenin vanha satu on kyllä jo pyöritelty aika moneen kertaan. ... S
  8. Siriumish

    Yökyöpeliketju 3.0

    Unettomuus on pöljä homma kun osuu omalle kohdalle pitemmiksi ajoiksi. Olen tänä yönä kolunnut ennätysajassa läpi kaikki nurkat missä on jotain tullut höpistyä. Yökyöpeliketju tuli nyt mieleen. Minua pyydettiin tekemään yksi kirja talven aikana ja vähän olin kahden vaiheilla teenkö vai en, sillä sen aihe ja laajuus olisi vaatinut minulta normaalilla (hämeen hitaimmalla) tahdillani vuoden päivät tullakseen tehdyksi viimeisen päälle mieleisesti. Sitten lupasin tehdä sen ja allakassa oli tilaa sille neljä kuukautta, joulukuusta maaliskuun loppuun. No, tuli ja meni joulu, en saanut ideaa toimimaan päässäni mitenkään. Tuli tammikuu ja seisoin päälläni sohvalla, ei yhtään inspiraatiota - paitsi että viikossa kirjoitin kaikki tekstit, yli sata sivua. Helmikuussa alkoi jo hermostuttaa kuvien tekoon jäänyt aika ja yökyöpelinä ne tuli muutamassa viikossa tehtyä. Innostuin kyllä kovasti loppumetreillä aiheesta, mutta loppumetreillä ei paljon ihmeitä enää pysty tekemään, muuta kuin kiihdyttämään vauhtia. Ja olin kyllä ihan tööt väsynyt. Ei sillei pidä mitään lähteä tekemään, että lupaa ennen kunnon ideaa ja inspiraatiota saada jonkin tuotoksen tehtyä lyhyessä ajassa. Kyllä se on vaikeaa. Ihan hirveän vaikeaa. Mutta tämmöisiä tunnustuksia ei passaa kauheasti ääneen nassuttaa. Itepähän otin homman vastaan, ja mitäs vetkuttelin joulukuun ja tammikuun yöhousuissa mitään tekemättä. Yhtään tämmöisistä tapauksista en viisastu. En sitten yhtään. Joka työhommassa vetelehdin alkuajat ja sitten gongi soi ennenkuin on kaikki viimeistelty. Mutta minä olen huomannut ettei kukaan huomaa, että niin on TAAS käynyt. Että jokin asia on kuvissa rempallaan tai kesken. Tai jokin ei tekstissä ole ihan viimeisen päälle mietitty. Itse niistä sitten kärsii kuolemaansa asti. S
  9. Siriumish

    Vilttiketju wanhuksille

    On pitänyt vanhan kääkän tässä yrittää ottaa rennommin ja levätä, ja ajattelin kokeilla rallipeliä. Nuoriso rakensi minulle kunnon tietsikan, ja siihen ilmestyi rallipeli, kas vain... Ohjain oli vielä niin vieras kampe minulle eilen, että hyvä kun tiesin kuinka päin sitä pidellään - ja VIHAAN ralleja kun ne menevät tuosta pihan ohi joka helkkarin vuosi. Pitkin hampain valikoin auton ja reitin, kello taisi olla viisi iltapäivällä .......niin yhdeltätoista maltoin lopettaa. Vanhaksi tuleminen taitaa olla kuitenkin enemmän pelkkiä numeroita ja psyykkistä kriisiä, tunsin näet itseni iloiseksi viisivuotiaaksi monta tuntia. Kannattaa kokeilla uusia juttuja eikä jumittua vanhoihin harrasteisiin, jos ne tympivät. Vanhakin nääs oppii!! Tänään ajan Monte Carlossa, on muuten viheliäinen reitti, mini oli jo ihan kurtussa pari kertaa. Kokeilin neliveto subaruakin ja jotain kämästä ford escorttia, mutta ei ne vedä vertoja mini cooperille. S
  10. Siriumish

    Kaikkien aikojen pahikset (fiktiiviset)

    En ole tykännyt Punahilkka sadusta, kun siinä yksinkertaisuudessaan on tehty sudesta pahis. Mutta nyt vasta tiedän että tuo satu on vain muuttunut ajan saatossa. Puuhastan nyt yhden satukokoelmaprojektin kimpussa, missä olen pohjatyönä tutustunut klassikkosatujen vanhoihin versioihin. Täytyy sanoa, että viihdeteollisuus on runnonut monta satua kauas alkuperäisestä. Punahilkka sadun alkuperäinen tarkoitus on ollut ihan muu kuin sudella pelottelu. Pedofilia on ihmiskunnan yksi karmaisevimmista ilmiöistä, ja Punahilkka satu on ollut yksi niistä, missä sadun tarkoitus on ollut opettaa lasta varomaan "kohteliaista ihmisistä jotka ovatkin sielultaan petoja". Sadun loppu ei ole ollut ollenkaan onnellinen, vaan traaginen. Jossain vaiheessa satujenkertojat yksinkertaisesti kai unohtivat miettiä tarinan todellista sielua ja susi muuttui pelkäksi metsänpedoksi, jonka metsästäjä tappaa ja pelastaa Punahilkan (ja isoäidin) sen vatsasta. Mietin nyt, miten voisin palata lähemmäksi tuota alkuperäistä ideaa, mutta säilyttää onnellisen lopun. Vai jätänkö sadun pois. Olisi eri asia, jos tämä satujen kasaaminen olisi ihan oma projekti, kirjoittaisin ne hyvinkin synkästi ja palaisin alkulähteille, mutta nyt on "pomo antanut selkeät raamit". (Ehkä teen sudestani taruolentomaisen, suden pää, mutta ihmismäinen vartalo. Toivottavasti ideaa ei torpata.) Tässä vielä liitteeksi Charles Perraultin (1600 luvulla elänyt ranskalainen kirjailija) näkemyksiä Punahilkkaan liittyen: ""Perrault had written Little Red Riding Hood as a warning to readers about men who were trying to prey on young girls who were walking through the forest. He provided the following comment about the morality or lesson provided by the story. "I say Wolf, for all wolves are not of the same sort; there is one kind with an amenable disposition – neither noisy, nor hateful, nor angry, but tame, obliging and gentle, following the young maids in the streets, even into their homes. Alas! Who does not know that these gentle wolves are of all such creatures the most dangerous!" Indeed, the girl gets into bed with the wolf and is devoured. There is no happy ending as in most current versions of the story."" S
  11. Siriumish

    Floor Jansen

    ..piti tulla oikein tarkistamaan milloin Floor tuli bändiin, kun aika on mennyt niin älyttömän nopeasti. Muistan tapauksen vuoksi joitakin muita oman elämän asioita, vähän siihen tyyliin että "mitä teit kun kuulit kaksoistornien romahtamisesta" (tai tsunamista ...tai öö jääkiekon maailmanmestaruudesta) (en kyllä yhtään seuraa jääkiekkoo, mutta se möly tuvassa jäi mieleen). Minulle kävi niin onnettomasti että muutin jouluna työhuoneeni sijainnin toiseen päähän taloa, ja nyt on kaikki cd:t hukassa. Juu, kaikki Nightwishitkin siinä lootassa. Myös vaivalla keräämäni pieni Arabian kahvikuppikokoelma hävisi. En voi ymmärtää, mihin ne voi sillä tavalla hukkua. Aika pöllöä. Mutta ihanaa kun on luvassa uuttakin musiikkia, ja Floorin ääni tulvii pian taas korviin.
  12. Siriumish

    Kaikkien aikojen pahikset (fiktiiviset)

    Jos mennään vanhojen Grimmin ja H.C. Andersenin satujen maailmaan, niin ketkä pahikset ja mitkä nimenomaiset tilanteet näiden pahiksien ollessa kyseessä ovat ne teille mieleenpainuvimmat..? ...s
  13. Siriumish

    Heavy hair...

    Hitaasti mutta varmasti on tietämys lisääntynyt näistä hiuksiin käytettävistä kasviväreistä. Koska en kuitenkaan ole mikään tietäjä vieläkään kasvivärien suhteen, nämä ovat vain omakohtaisia kokemuksia, hiuksemme kun voivat olla keskenään niin erilaiset ja mikä toimii toisen karheaan jouheen ei ehkä toimikaan hienoa villakähärää kasvavaan hiustyyppiin. Kasvivärit eivät sisällä kemikaaleja, eivätkä vaurioita hiuksia, siksi niitä käytän. 1. Vuosien kokeilujen jälkeen törmäsin merkkiin nimeltä Cultivator's. Siinä oli vihdoinkin ohje, joka kerrassaan mullisti hiuksieni värjäyksen. Santen ja muiden tummien sävyjen käyttöohjeissa on neuvottu jauhe sekoittamaan kuumaan veteen. Olen luullut hiuslaatuni olevan semmoinen ettei tummat sävyt tartu kun tumma väri ei meinannut millään tarttua varsinkaan hiuksien tyveen. Vaan Cultivator's jauhe neuvotaan sekoittamaan 35 asteiseen veteen. Väri (deep chestnut) tarttui kiinni älyttömän sähäkästi, eli veden lämpötila kannattaa ihan mitata mittarilla. Jos se on kuumempi niin indigo jotenkin "kuolee". Väri pitää huuhdella pois pelkällä vedellä, ja siksi varsinkin pitkät hiukset tuntuvat jäävän hieman mattaisiksi. Mutta se tunne on ohimenevää seuraavaan pesuun saakka; varsinaisen seuraavan hiustenpesun shampoolla on hyvä tapahtua vasta parin päivän päästä, sillä kasviväri imeytyy ja tekeytyy täydelliseksi hitaasti. Shampoopesu heti värjäyksen perään häiritsisi värin asettumista. Pidän kasvivärin päässä parisen tuntia, hiuksissa ei saa olla hoitoaine- tai muita hiustuotejäämiä ennen värjäystä. Pesen hiukset pari kertaa ilman hoitoaineita ym. tavallisella shampoolla ja levitän värin seuraavana päivänä kuiviin hiuksiin. Se on helpompaa kaverin kanssa, mutta pää alaspäin saan kieputettua värin laakeassa kulhossa pitkiin hiuksiin itsekin. Cultivator's tuotteita ei ole testattu eläinkokeilla ja ovat 100% kasviperäisiä. 2. Cassialla saa blondatut hiukset kiiltäviksi ja se paikkaa hiuksien rikkoutuneita kohtia. Se on tosin hieman kellertävä, minkä vuoksi monet eivät pidä siitä. Mutta tummanvaaleista hiuksista mustiin se käy hyvin värittömyydessään latvojen hoitoaineesta. Se poistaa sähköisyyttä ja tuo kiiltoa. 3. Kampaajat eivät sitten tykkää näistä kasviväreistä, kun niiden vaikutuksesta kemikaalivärit käyttäytyvät oikukkaasti. Jos olet värjännyt kasviväreillä hiuksesi ja menet kampaajalle pyytämään värinpoistoa, niin suurin virhe monelta heistä on ryhtyä kemikaaliseen värinpoistoon: se avaa hiussuomut ja indigo että henna tunkeutuvat syvemmälle hiukseen indigon muuttuessa vihreäksi ja hennan oranssin keltaiseksi. Hiuksesi myös todennäköisesti hapertuvat pilalle käsittelystä, mutta kampaaja saa hoitoaineillaan ne näyttämään kiiltäviltä. Hennommat hiukset alkavat silti katkeilun ja haaroittumisen. Kasvivärit punaista hennaa lukuunottamatta kuluvat pois hiusten pinnalta ajan kanssa, mutta niiden poistoa voi nopeuttaa pesemällä hiukset miedolla käsitiskiaineella (!) ja /tai hieromalla niihin tuntien ajaksi vauvaöljyä ja toistaen pesun ja öljykäsittelyn. Ennen oli saatavilla mineraaliöljypitoista vauvan ihoöljyä, mikä poistaa tehokkaasti myös punaisen hennan, mutta en ole nähnyt sellaista myytävänä (mineraaliöljyjä ei enää suositella käytettävän iholle, ulkomailla asustava ystäväni kuitenkin poistaa kasvivärit hiuksistaan sellaisella ja siellä sitä edelleen käytetään ihoöljyissä). 4. En morkkaa tässä kampaajia, mutta jotkut heistä eivät vaan ole tietoisia siitä että kasvivärejä ei tulisi yrittää poistaa kemikaalisella värinpoistoaineella. Kasvivärit ovat monelle vaihtoehto jos kemikaalit ärsyttävät, mutta myös kasviväreille voi olla allerginen niinkuin pähkinöillekin ja monille nykyaikaiset kemikaalivärit kampaamossa laitettuna ovat se toimivin vaihtoehto. Voi myös kysyä onko tarjolla eläinkokeilla testaamattomia kemikaalivärejä. 5. Blondiystäväni hieroo hoitoaineeseen pari mustikkaa tai teelusikallisen mustikkasoppaa ja se kuulema poistaa hänen mielestään keltaisuutta. Tulipa pitkä pöpötys. 😺
  14. Siriumish

    Hyvyysketju, osa 6.

    Kerro jos tarvitset kuvituskuvan mahdolliseen hankkeeseesi, lahjoitan työaikaa hyvän asian eteen. Eläkkeelle jäätyäni lähdenkin sitten pelastamaan sarvikuonoja. (Instagram hazeliavanhelsing) S
  15. Siriumish

    Nightwish – Decades World Tour 2018

    ..jos nikamani antaisivat vielä myöten, heittäisin kärrynpyörän. Tämä on ihana piisi! 😊